19.4.2018

Aloitus

Tämä on Einesbaarin kabinetti, joka on tarkoitettu vapaisiin kirjallisiin tuotoksiin, kirjoitelmiin, kommentteihin, kertomuksiin, runoihin, ajatelmiin, sivuhuomioihin, tarvittaessa vaikka päiväkirjamerkintöihin. 

Kabinetti on avoinna 24 t/vrk, ja se on avoinna kaikille, anonyymeillekin.

PS 10.9. 2018  Vaihdoin blogin ulkoasua ja teemaa yksinkertaisemmaksi. Jostain syystä tässä alapuolella kummittelee uusin postaus, ilmeisesti Bloggerin uusi ja täysin turha asetus. Ärsyttää! Vaan en sitä poiskaan saa.

125 kommenttia:

  1. Tänne kirjoitelmat ja ajatukset, katkeamattomaksi virraksi. Välillä pätkäistään uusi ketju käyntiin.

    VastaaPoista
  2. Tänne varmaan jätän aikanaan kuolemattomat säkeeni ja terävät ajatukseni. Nyt ei kyllä tule mieleeni ensimmäistäkään. Tämä on hyvä ja hauska idea.

    VastaaPoista
  3. Idea on hyvä. Ja tämä saa elää ihan omaa elämäänsä. Päivittyy kun päivittyy, lepää kun lepää. Ei paineita.

    VastaaPoista
  4. Werner Söderström Osakeyhtiö
    Apulaisjohtaja

    Kirjailija Mika Waltari
    Täällä

    Hyvä veli!
    Hyvin perusteellisen harkinnan jälkeen täytyy miedän raskain mielin ilmoittaa, että emme voi ottaa julkaistavaksi novellikokoelmaasi. Myönnämme kernaasti, että kaikki neljä novellia teknillisessä ja tyylillisessä suhteessa ovat suorastaan virtuoosimaisia. Mutta emme voi mitään sille vaikutelmalle, että ne kaikki samalla ovat erinomaisen epämiellyttäviä ja että niissä tämän tästä löytää sairaalloisia piirteitä, joita ei meillä ole syytä tuoda kirjallisuuteen.

    Toivon hartaasti, että Sinä et ota pahaksesi päätöstämme.

    Tuus Yrjö Jäntti

    (Mika Waltari, Kirjailijan muistelmia, toim,. Ritva Haavikko)

    VastaaPoista
  5. Kerrot että Ihode on paikkakunta Raumantien varrella. Jonka ohi usein, tai ainakin silloin tällöin, Toyotallasi huristelet. Niin että pöly ja pikkukivet vaan sinkoilee. Minusta tuo sana – ihode – on tavattoman kaunis. Osaatko yhtään sanoa mistä se on kotoisin/mitä se tarkoittaa? -

    VastaaPoista
  6. Muinainen turkulainen luennoitsija-opettajani, professori Päivi Rintala on perehtynyt tutkimuksissaan iha/iho-alkuisiin paikannimiin. Sen verran muistan ja tiedän, että Ihode lienee peräisin Iha- ja Iho-nimistä, jotka ovat olleet siis erisnimiä, sukunimen tai perheen nimiä jo 1400-luvulla. Ihode olisi taipunut sijamuoto tuosta erisnimestä (muinainen genetiivi -de). Että aika proosallista, jos näin on.

    Muodoltaanhan Ihode hyväilee nykyihmisen korvaa sointuvana ja ilmavana sanana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se unohtui sanoa, että iha- tarkoitti iloa, hyvää mieltä.

      Poista
    2. "Tuo oli tytti Päivölässä
      Ihalempi, maammon impi,
      mansikka hyvien maiden,
      Herran lehtojen hedelmä;
      meni karjahan kesällä,
      ei tullut takaisin tytti."

      Näin aloittaa Eino Leino runonsa Ihalempi. Mitä Ihoon tulee, niin sehän on yhä aika yleinen sukunimi - eikä todellakaan varmaan viittaa ihoon.

      Poista
    3. Forssantyttö nimeltään Hellin Pelli oli tosihyvä laulaja. Aristokraattinen runoilijaystäväni Simo Lyly sanoi hänestä: "Hän sai rippilahjaksi varmaan Suomenkielen Taivutusoppaan". Minusta se oli kivasti sanottu.

      Ps. Ideani oli että Kabinetti olisi enempi kulturelli juttu. Iineksen blogissa voi väitellä politiikasta ja muista päiväntapahtumista. Tänne voi kirjoitella sanoja, sanoja, sanoja... juuri niitä samoja joita Hamlet luki. Häneltä kun kysyttiin "mitä sinä luet?" niin hän vastasi "sanoja, sanoja, sanoja.

      Poista
    4. Samoissa ajatuksissa minäkin olen.

      Sanoja, sanoja, sanoja,
      peräkkäin, päällekkäin, limittäin, lomittain,
      etuperin, takaperin, ylöspäin, alaspäin,
      pystyyn, vaakaan, kulmaan, kehään,
      ympäri, ämpäri, puhki ja pahki,
      läpi ja ohittaen, suoraan ja kohti.
      Maailma on sana.

      Poista
    5. ”!solu nodhat – enekua, maseS”: ionas akuk attuM. nenoraP ilumaS ionaS.

      Poista
    6. okisilO tullo itseruus isameliahi walsinatS yzreJ ceL?

      Poista
  7. Olipa kerran kurki,
    joka yhdellä jalalla eli
    ja päätänsä riiputteli
    ja yhtenään mietiskeli:
    Olisinpa surkea
    jos muistuttaisin kurkea.

    - Kirsi Kunnas

    VastaaPoista
  8. Hitsi kun taas olin Suuna ja päänä tuolla Salongin puolella. Eli Iineksen blogissa. (Tunnetko muuten Iineksen? Itse en, oi, minulle hän on täysi Mysteerio. Rakas mutta käsittämätön.) - van Vaari kerran väitti että "Iines on oikeasti polvihousuinen pojankloppi joka panee meitä koko ajan halvalla", tms. En silti usko että Kolehmainen tosis...saan oli... vaikka... no... tiedä häntä? Voi olla tai voi olla olematta? - täällä netissä tiedä mihin uskoo. Kun aina tulee joku Musta Hevonen joka katsoo sun olkapääsi yli, mitä sää teet? Ja alkaa si, kun näkee mitä sää teet, hymyilee. - Hymyilevät hevoset ovat erittäin kummallisen näköisiä!

    Kirjallisia ajatuksia minulla olisi paljon mutta en muista niitä nyt, unohdan enemmän kuin mitä keksin. Luen Ehrenburgin kirjaa (luin ensimmäisen kerran sen n. 40 vuotta sitten) "Julio Jurenito". Muistan, kun Kolehmainen ihmetteli että minulla ko. kirja on, hänellä kun se myös oli, se on kai harvinaisuus. Se on aika hämmästyttävä kirja, siis ollakseen julkaistu 1924, siinä on samanlaista satiiria mikä Suomessa löydettiin vasta puolivuosisataa myöhemmin - tai jos ees silloin. Tai nytkään. - utta se siitä.

    Mietin kirjojen "mottoja". Tiedätte mitä tarkoitan? Romaanikirjilija, ennen kuin aloittaa oman pölinänsä siteeraa jotain, hänelle tärkeää, tai muuten vain keksii itse jotain. Annan esimerkkejä

    Joseph Heller: "Herra tietää". - Mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin.

    Philip Roth: "Anatomian oppitunti". - Kuinka voi iloita maailmasta paitsi jos pakenee sen luo". - Franz Kafka.

    Jakov Lind: "Betonimaisema". - On muuan ruttotauti, jota sanotaan ihmiseksi.

    Mario Vargas Llosa: "Kaupungin koirat". - Ihminen leikkii sankaria koska hän on pelkuri, ja pyhimystä koska hän on paha; hän leikkii murhaajaa koska himoitsee tappaa lähimmäisensä, hän leikkii koska on synnynnäinen valehtelija. Jen-Paul Sartre

    Louis Ferdinand Celine: "Niin kaus kuin yötä riittää". - Notre vie est un voyage./Dans l'biver et dans la Nuit/Nous cherchons notre passage/Dans le Ciel oú rien ne luit. (Elämä on matka/Talveen ja Yöhön/Etsimme tietä/Taivaaseen missä mikään ei loista.)

    Teillä on toisia kirjoja ja toisia "mottoja". Kiva olisi kuulla, tai lukea.

    VastaaPoista
  9. ”Motto" on siis se mikä siinä kirjan ensilehdellä on... äsch! Mä aina epäilen omaa älyäni enemmän kuin teidän! Tosi on. (Mutta tosiasia on myös se että teitä on enemmän kuin minuja. Ei mikään ihme, että olette oikeammassa.)

    VastaaPoista
  10. Célineä on haukuttu rasistiksi ja natsiksi ja kaikeksi muuksikin. En tiedä miksi. Kummallinen persoona hän oli. Koska toimi lääkärinä köyhällistökortteleissa, auttoi siis heitä jotka eniten apua tarvitsivat. Mutta toisen maailmansodan jälkeenoltiin teloittaa "epäisämaallisuudesta". Vähän samalla lailla kun Knut Hamsun.

    En tiedä asioista. Syytökset eivät silti voineet olla "tyhjästä tempaistuja", koska olivat niin kovia ja niin monen väittämiä. Mutta Célinen "Niin kauas kuin yötä riittää", on kyllä yksi rakkaimpia kirjoja minulle, se on niin hyvä. - Ps. Hamsunilta pidän hänen "Nälkä" romaanistaan. Se vie lukijan mukanaan. ikä minua se haittaa pätkääkään että Hamsun kuvitteli olevansa natsi, se oli hänen hörhöyttään. Kyse oli jostain vitun viikinkimytologiasta + arjalaisesta mystifikaatiosta, tms. Kun Saksa oli miehittänyt Norjan, Vidkun Quisling avulla Hamsun sai audienssin Hitlerin puheille. Puoli tuntia kuulema (Hamsun osasi hyvin saksaa) keskustelivat. Jonka tapaamisen jälkeen Hitler karjui sihteereilleen (litterointi minun, mikiksen) että jumalauta tämä on viimeinen kerta kun tuotte tuollaisen idiootin minun puheilleni. en minä jaksa puhua paskaa. ei mitään käsitystä tuolla ihmisellä ollut politiikasta!. - Tämä on totta. Olen kahdesta eri lähteestä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma on siinä, että 1) ellet ole täysin ja ehdoitta meidän puolellamme, olet kaikessa väärässä ja sisäisesti turmeltunut, 2) leimakirves heilahtaa ensin ja 3) sitä seuraa tuomio huutoäänestyksellä plus julkinen lynkkaus laumasielujen taputtaessa käsiään. Meissä kaikissa asuu pieni pohjoiskorealainen byrokraatti.

      Poista
    2. Ehkä ymmärrän mitä tarkoitat, Tapsa, tai en välttämättä. Tässähän oli kaksi vilpitöntä ja rehellistä ihmistä jotka itse kuvittelivat olevansa natseja. Mutta natsit eivät huolineet heitä messiinsä. Sitten kun sotaonni kääntyi niin että natsit hävisivät, heidät leimattiin natseiksi. - Ja oikeat natsit - kuten hyvin tiedät Tapsa, he eloonjääneet - 1950-60 luvulla luikertelivat merkittäviin virkoihin Länsi-Saksassa. Tuomareiksi ja pankinjohtajiksi.

      Minulle se sinällään on samantekevää. Mutta moralisti minussa on vähän surullinen.

      Poista
    3. Ymmärrän kyllä, luulen. Yritit sanoa, etteivät Hamsun etc oikeasti olleet natseja, sillä he ovat taiteilijoita ja hyviä, kun taas oikeat natsit ovat pahoja. Sodathan syttävätkin aina niin, että hyvien ihmisten on pakko tappaa pahat ihmiset.

      On oikeastaan ihme, että aina se onnistuu.

      Poista
    4. Hienoa, että käytät sarkasmia. Sodathan aina epäonnistuvat. Ja ihmiset siinä sivussa. Sodissa ei ole voittajia! Sen minkä tänään saa, huomenna menettää, historia todistaa tämän. Attila aikoinaan - ei roomalaiset tai kreikkalaiset tai kiinalaiset - aikoinaan hallitsi suurinta osaa (sen aikaista) maailmaa. - Missä hänen Imperiuminsa nykyisin on? Ei missään! Niin tulevat Leninit ja niin Leninit myös menevät, samoin kuin Putinit ja Stalinit ja Hrutshevit ja Trumpit. Ja Kekkoset. - Joitakin vain mainitakseni.

      Poista
    5. Sitä paitsi en minä koskaan ole sanonut että natsit "pahoja" olisivat olleet... En minä semmosta mene sanomaan kun en tiedä. Suurin osa natseista varmasti oli samanlaisia ihmisiä kuin me, suomalaiset nyt, jotka äänestämme keskustaa/kokoomusta/demareita/rkoopeetä... ja mitä kaikkia nyt näitä onkaan. Tavallisia kunnollisia ihmisiä jotka iltaisin lastensa kanssa kädet kristissä lausuvat... levolle laske Luojani, ja anna mulle suojani..." etc

      Poista
    6. Siis... tai miten minä tämän nyt sanoisin. No sanotaan näin, että monet pikkuporvarit (ja työläiset) jotka olivat natseja kuvittelivat (kyllä, joukkopsykoosillakin tässä oli osansa) toteuttavansa jotain Uuutta ja Hienoa ja Isänmaallista todellisuutta/tulevaisuutta. Juutalaisten diskriminointi oli useimmille heille - koska useimmilla heillä oli kivoja juutalaisia tuttuja - vastenmielistä. Mutta koska ylemmältä taholta määrättiin että näin pitää käyttäytyä, niin... no, käyttäydytään sitten näin. (Tämä on juuri sitä laumaeläimellisyyttä josta Tapsa puhuu.) Eivät nämä saksalaiset kotirouvat tai kamreerit tai juoksupojat tai farmaseutit tai äidinkielenopettajattaret silti kukaan heistä mitään Keskitysleirien Himlereitä tai Mengeleitä olleet. - Tai ainakin ajattelen näin. Sillä kokemuksella, mikä minulla ihmisistä on.

      Poista
    7. Niin, näin on. Ja sama pätee kommunisteihin, joita niitäkin voi näillä palstoilla pyöriskellä, uskokaa pois. Eivät hekään mitään massamurhaajia ja kyynisiä riistäjiä olleet, vaikka sellaisia pitivätkin suurina idoleinaan. Kuten nyt vaikkapa Leniniä ja Mao Tsetungia.

      Poista
    8. Mitä Hamsuniin tulee, hän on yksi pohjoismaisista klassikkolempikirjailijoistani, ehkä kuitenkin vasta Strindbergin jälkeen. Nälästä minäkin pidin, myös elokuvasovituksena.

      Poista
    9. En tiedä mitä elämä on. Olisihan se kiva tähän ikään tietää. Odotan yhä että joku minulle sen sanoisi. Sano sinä, Tapsa? Paavo Nurmi kuolinvuoteellaan - tämä on dokumentoitu - katkerana sanoi että turhinta hänen elämässään oli se aika kun hän juoksi. Hänen mielestään ne vuodet, ja olympiakullat ja maailmanennätykset, olivat turhuuksien turhuutta. Liekkö lukenut Sinuhen hänkin... mutta hukkaan heitettynä hän niitä nuoruutensa aikoja piti. En osaa sanoa minkä takia hän tätä mieltä oli? Mutta kuuleman mukaan hän väitti myös että sairaanhoitajat tahallaan pudottelevat häntä sairasvuoteltaan että hän vammautuisi... Koska kaksi kertaa ihan oikeasti oli pudonnut ja murtanut toisella kerralla lonkkansa.

      Kaikki me vanhenemme. Jotkut ensin yläpäästä, toiset ensin alapäästä, onnellisimmat ehkä kai keskivartalostaan. - En tiedä, koska itse olen vielä niin nuori.

      Poista
    10. Joo se oli hyvä mustavalkoinen elokuva se "Nälkä". En kuolemaksenikaan muista kuka se ohjannut on. Mutta se pääosanesittäjä oli just presiis ihan samannäköinen ihminen kun mun hyvä nuoruudenystäväni Raukon Kallu. Jonka kanssa aikoinaan lähdin liftaamaan päämääränä Pariisi mutta riitauduimme - ilman mitään syytä - toistemme kanssa jo vähän Köpiksen jälkeen. Tai taisi olla jo Kööpenhaminaa ennen... en minä kaikkea muista. Koordinaatioita. Kallu oli senverran hörhö että myöhemmin pääsi Atskiin Kamerataiteen linjalle opiskelee elokuvaohjaajaksi. Mutta ei ehtinyt sen kummempia tehdä kun äkkiä kuali. Hautausmaalla on Forssa nykyisin. Mutta sitä ennen kävi kiihkeää kirjeenvaihtoa Henry Millerin kanssa... tosin muistaakseni Henkka ei kai koskaan sille vastanut. Mutta Kallu hälle kirjeitä lähetti kilokaupalla.

      Poista
  11. Huhtikuun viimeisenä torstaina 2018

    Rakas päiväkirjani,

    eilen meillä päin kyläkoulun edessä Pohjoismainen Vastarintaliike teki infoiskun. Illalla Helsingin apulaispormestari Piia Pakarinen (kok) sanoi, että jotenkin pitäisi herättää sitä toista vastarintaa, että tämmöinen ei vain ole sallittua Suomessa.

    Aiemmin koulun rehtori oli lähettänyt viestin vanhemmille:

    "Tiedoksi huoltajille

    Tänään koulumme parkkipaikalle kokoontui 6 henkilön mielenosoitus, jonka oli masinoinut Pohjoismainen Vastarintaliike. Poliisipartio tuli kutsuttuna käymään paikalla. Oppilaiden ulkovälitunti keskeytettiin ja oppilaat pyydettiin sisätiloihin. Ryhmä jäi pitämään mielenosoitustaan parkkipaikan läheisyyteen. Poliisipartio tuli paikalle ja jututti mielenosoittajat.

    Rehtori on ollut yhteydessä poliisiin tapahtuneen jälkeen ja minkäänlaista turvallisuusuhkaa ei ole. Poliisin yksikkö jatkaa asian tutkimista ja päättää jatkotoimenpiteitä.

    Tässä välitän myös kiitokset oppilaille ja opettajille, jotka toimivat annettujen ohjeiden mukaan ja tulivat sisätiloihin välittömästi. Turvallisuuden kannalta on tärkeää noudattaa viranomaisten ja opettajien antamia ohjeita. Hyvin toimittu ja kiitokset siitä. Opettajat käsittelevät tilannetta tarvittaessa luokissa.

    25.4.18

    Timo Heikkinen, rehtori"

    Helsingin Sanomat taustoitti: "Pohjoismainen Vastarintaliike on avoimesti tuonut ennenkin esiin rasistisia mielipiteitä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän sopiikin Hamsun- ja Jevtushenko-aiheeseen kuin nyrkki silmään. Katselin videon hieman loikkien, mutta ymmärsin näiden vr-häiskien osoittavan mieltään katuväkivaltaa ja ryöstelyä vastaan?

      He kai väittivät, että median kertomien aseellisten katuryöstöjen tekijät ovat nuoria maahanmuuttajia, etenkin somaleja, mutta että media pimittää heidän kansallisuutensa. Eli valehtelee kansalle.

      Median mielestä kansallisuus ei kai ole oleellinen asia? Mutta miksi sitten on oleellinen asia kertoa mielenosoituksesta, jossa kohteena on näin epäoleellinen asia?

      PS. Jos tämä surkea mielenosoitus oli sitä kauheaa viharikollisuutta, josta meitä on varjeltava sananvapautta kaventaen, niin voi voi voi voi ja vielä kerran voi voi.

      Poista
    2. Kyllä nämä osoittivat mieltään monikulttuurista koulua kohtaan ja väittivät opettajia valehtelijoiksi.

      PS. Tuommoisilla puheilla pääsee tanssimaan spandaun balettia.

      Poista
    3. Loikin kai sitten videota katsellessa liikaa, mutta vetoan aiheen typeryyteen: ei tuollaista jaksa katsoa. Mutta mitä opettajiin tulee, niin kaikkihan me tiedämme, ettei jalompia, oikeudenmukaisempia ja totuudellisimpia ihmisiä ole olemassakaan! Ettäs kehtaavat.

      Poista
    4. Minä en jaksanut katsoa videota, sillä juuri tuommoisia videoita on helppoa - tai oikemmin laiskaa - käyttää jotakin kuvittelemaansa isompaa perkelettä vastaan.

      Poista
    5. Mitä opettajiin tulee, heissä on tietenkin sekä että. Isossa kuvassa (juu juu) opettajat ovat kuitenkin vilpittömästi totuushakuisia ja jalosti oppilaiden parhaaksi toimivia.

      Poista
    6. Ymmärsinkö oikein, että on laiskaa esitellä PVR:a PVR:n omalla materiaalilla? Aika laiska ja epärehellinen argumentti, mutta ei natsisymppaajalta muuta kai voi odottaakaan.

      Poista
    7. Miksi täällä pitäisi esitellä PRV:n materiaalia? En usko, että kukaan täällä on kiinnostunut siitä. En tunne kyseistä järjestöä, en ole kiinnostunut tuntemaan.

      Tuntuu kummallista, että joku tulee tänne linkkaamaan tuntemattoman liikkeen videoita. Ihan sama kuin minä menisin linkkaamaan omia luontokuvavideoitani vaikka Urheilukalastajien sivuille. Tai Lifestyle-blogeihin.

      Poista
    8. Ehkä sun kannattais. Voisit saada nimeä.

      Poista
    9. Sinulle, hyvä Mankemang, suosittelen olkityökursseja. Pääsisit suoraan kurssin vetäjäksi.

      Poista
    10. Olit kuitenkin kiinnostunut vähättelemään Epun hyppypotkua.

      Poista
    11. Taas rakennat olkiukkoa. Etkö itse huomaa?

      Poista
    12. "Me olemme ontot miehet
      me olemme täytetyt miehet
      nojaamme toisiimme
      päät oljilla täytettyinä. Voi!"

      T.S. Eliot

      Poista
  12. Ihminen on kuin kynttilä. Se välillä palaa liekin kirkkain ja ympäristönsä valaisee. Mut sitten sammuu äkkiä. Kuin tuuli sen puhaltaisi pois. Se ihmiselon määrä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhteellisen kauniisti sanottu, Anonyymi.

      ajattelitko ehkä tätä

      Poista
    2. "... oli syksy tullut mun elämääni..." J.Tuominen laulaa hirveen puhtaasti, nuotinpäälle. Ja tosissaan. Mutta en silti usko että hän itse on sanoittanut tämän kappaleen. Molemmat ovat hyviä, sanat ja laulaja. (Ja basso, joka rytmittää.)

      Ps. Itse minulla nuoruudessani oli (itsetuhoinen) Motto: "Salud y pesetas. Y tiempo para castarlas" (Terveyttä ja rahaa. Ja aikaa tuhlata niitä.) Mutta se oli silloin. Nyt voi minulla pesetoja vähän vieläkin olla, mutta ei muuta.

      Oi nuoruus, oi nuoruus!

      Poista
    3. Naisellisempi (!???!!!??) versio samasta aiheesta...

      elämä on oikeasti välillä vaikea juttu

      Ja sit on se paljon muutakin. Helvetin paljon! (alkaa itkeä)

      Poista
    4. Ja tuohon Jampan esittämään iskelmään - naiivihan se on! voi hyvänen aika kun se on naiivi! mutta hyvä - niin siinä tuo bassokitara on juuri siinä roolissa missä sen pitääkin. Koska me muusikot (soitinhan aikoinaan eräässä koululaisbändissä rumpuja. Ja taisimme kerran muistaakseni esiintyäkin...) ... niin, meillä muusikoilla on sellainen sanonta että "basso on bändin munat" Vähän on sovinistinen kenties mutta pitää paikkansa. Tai en ole aivan varma pitääkö se myös sinfoniaorkesterissa kutinsa? - Täytyy joltain Okko Kamulta tai Susanna Mälkiltä kysyä.

      Minulle skandinaavisista kirjailijaklassikoista aivan ehdoton ykkönen on August Strindberg. Sen jälkeen tulee, piiitkä pitkä tauko ettei tule muita. Mutta paljon heitä hyviä siitä huolimatta on, suomalaisia unohtamatta. - Henkilökohtaisesti minulle hyvin läheinen kirjailija on Aksel Sandemose. Melkein enemmän kuin läheinen. Ja Tarjei Vesaas, mutta... syystä, jota en kehtaa teille sanoa. Ivar Lo-Johanssonin muistelmat ovat taas niin sympaattiset kuin voi olla, kiveen hakatut. (Hänhänhän alunperin oli kivenhakkaaja; samoin kuin toinen sympaattinen ihminen Aarno Saarinen. ) Runoilijana suurimpana pitäisin Carl Michael Bellmania. Tai Søren Kierkegaardia... runoilija hänkin oikeastaan oli. Kuten myös Hans Christian Andersen.

      Luettelin paljon nimiä mutta enemmän jäi luettelematta. Kivet ja Linnat mm. etc.

      Poista
    5. ... mielummin Susannalta!

      Poista
    6. "minkä aamu toi sen ilta aina vei"

      Saarikosken sanoin: "pelkään aamulla enemmän elämää kuin illalla kuolemaa".

      Samastahan on kyse, samasta kokemuksesta, mutta mitä te jotka alkoholia ette itsetuhoisesti ole käyttäneet, ette sitä pysty ymmärtämään. Koskaan.

      kun alkoholin avulla yrität lääkitä ongelmiasi, lopulta olet tosiasiassa seinää vasten. umpikujassa



      Poista
    7. "liskojen yö" ... tiedättekö mitä se tarkoittaa? Jos ette, kadehdin teitä.

      googlettakaa, jos uskallatte

      se on mielisairas kokemus. ja pahinta siinä on että tajuaa että nyt mun kaikki suojamuurit on romahtaneet, että mää oon tullut mielisairaaksi, ja että mää en pääse tästä irti...

      se siinä kamalinta on kun sen koko ajan tajuaa. mutta ei pääse pois.

      Poista
    8. esimerkiksi
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/4169676/karsein-liskojen-yo

      Lukekaa, en suosittele (K: 16).

      Poista
  13. ... mustana vainosi minua aina Köksä/vaan nyt hän käy myös minua vastaan, musta/takin hän kääntää, Musta/ja kulkee minua vastaan, Köksä/ja kun lapset laulavat/eivät he enää laula /joko Musta Köksä tullut on, on on..

    Ei tämäkään oikein ole, mutta paremmin.

    Peltirumpu-Oskari on minulle niin merkittävä kirja että en uskalla pitää sitä hyllyssäni. ... Tämä on totta. Minulla ei ole yhtään Grassin kirjaa. Surullisinta, mitä häneltä olen lukenut, oli "Kissa ja hiiri" (Katz und Maus), taisin samaistua kirjan poikaan liikaa... Jotkut Grassin kirjoista taas, nämä myöhemmät, ovat olleet sellaisia että kun olin lukenut 40 sivua niistä... panin kirjan kannet kiinni. - Yleensä en niin tee. Koska vaikka kirja olisi kuinka kurja tahansa, pyrin lukemaan sen loppuun, ihan vaan kunnioittaakseni kirjailijaa... Koska onhan hän nyt, hyvänen aika, sen arvoinen. Ainakin. Mutta Grass... niin, tunsimme toisemme niin hyvin, että hänen kirjansa saatoin jättää kesken. Ei hän yhtään siitä pahoillaan minulle ollut. Kuhan virnisteli vain.

    VastaaPoista
  14. Jos joku teistä sanoo että olen sovinisti, se on hyvin sanottu, mutta en millään ymmärrä että se koskisi minua. Ei minulla koskaan ole ollut halua tehdä toiselle ihmiselle pahaa, tai päsmäärätä, sen verran itsekäs olen. Koska... kun toiselle tekee hyvää, saa samoinverran takaisin. Tai aika usein vielä enemmän. (Koska miehet ovat joka suhteessa naisia kömpelömpiä. )

    Pidän paljon Kari Rydmanin sävellyksistä. Mutta en nyt soitata teille häntä, soitan joskus myöhemmin. Jevgeni Jevtušenko oli hyvä runoilija, ei se hänen vikansa ollut että joutui olemaan neuvostoimperialismin mallinukke. Se hänelle nimenomaan oli henkilökohtainen tragedia. - Kelle (OIKELLE!) runoilija muka ei olisi ollut... Kysyn vaan, Tapsa.

    Tämä teksti oli henkilökohtainen hälle

    kun kihlaantui

    ... tai sitten EI? (Mistä näitä kaikkea tietää, ei mistään.)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tragedia. Periaatteessa se tragedia jokaiselle ajattelevalle ihmiselle, mutta ihmisellä on aivan jumalainen kyky pettää itseään. Pelko auttaa siinä kyllä merkittävästi.

      Diktatuurissa jokainen toisinajattelija on väkisinkin sielullisesti nyrjähtänyt. Ihminen on laumaeläin, eikä nouse laumaa vastaan ilman sisäistä pakkoa.

      PS. Tämä aihe liippaa aika läheltä aiempana olevaa Hamsun-keskustelua, toiselta kantilta katsottuna vaan.

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Niin, onhan meillä jo meidän mustalaisemme. Ja Teuvo Hakkarainen. Minkä v-tun takia tänne pitäisi ulkomailta roudata uusia ongelmia? Kysyn vaan.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut kaikki kommenttinsa kaikkialta, entiset, nykyiset ja tulevat.

      Poista
    4. Minä vaan kokeilin toimiiko tämä Vastaa/Poista/Valehtele/Vedä Käteen toiminta. Ja kyllähän ne mun kommenttini näppärästi tuosta poistuivat. Mikä ei vahinko ollut. Itsekään en niistä mitään muistan. Tai hetkinen... jotain minä puhuin että "älkää tulko tänne saatanan rättipäät selittää mitä uskontoo meidän pitää Suomessa pitää"... Kun (minun mielestä) kristinuskokin on ihan "hurlum hei" -meininkiä, niin minkä takia tänne pitäisi "kotouttaa" joku islamin -usko. Joka on kymmenen kertaa hullumpaa... ihan täysin ahterista kotoisin oleva. Kamelinkakkaa... Ja sanoin minä senkin että vaikka Tapsan kanssa ERI ASIOISTA olen eri mieltä, Tapsan kanssa on kiva keskustella kun hän argumentoi. Mielipiteet kun EIVÄT ole argumentteja: niitä kun useimmat kommentoijat tyrkyttävät. Että muka olisivat... Kukkua Kanssa!

      Poista
    5. Minun kanssani on helppo olla eri mieltä, sillä yleensä väitän aina vastaan. Jos joku on kanssani samaa mieltä, alan heti epäillä omaa kantaani. Jaahas, täytyy alkaa valmistautua huomiseen marssiin Hakaniemestä keskustaan ja kaivaa kaapista yo-lakki ja Jyryn punainen lippu.

      Poista
    6. Olen samaa mieltä. Hakaniemen marssiin kannattaa ilman muuta osallistua ja kaivaa kaapista lakit ja liput!

      Poista
    7. Lisää luurankoja kaivakaa kaapista ulos.

      Poista
    8. Pyynnöstä: olen osallistunut SDP:n puoluekokoukseen, opiskelijaboxini seinälle ripustin Marxin, Maon ja Leninin kuvat, äänestin kerran Matti Ahdetta ja kaksi kertaa Erkki Tuomiojaa, palvelin aseellisen asevelvollisuuden ja osoittauduin valioampujaksi, armeijasta päästyäni jouduin juopumuksesta putkaan, lähdin Ruotsiin maahanmuuttajaksi ja sain Scanialta 100 kruunua avustusta, joka otettiin takaisin ensimmäisestä tilistä. Tässä karmeimmat.

      Poista
    9. Minä olen omin kynsin repinyt kokoomuksen vaalimainoksen Tyksin alapuolella olevasta pylväästä. Olen ollut myös useasti punatorilla kuuntelemassa vappupuheita. Tuulessa ja sateessa, ja olen taputtanut innokkaasti.

      Olen aiheuttanut poikaystäväni irtisanomisen vuokrakämpästään omakotitalon yläkerrasta. Soitin vappuna työväen marsseja nupit kaakossa. Vuokraisäntä syöksyi ylös ja irtisanoi. Poikaystävä irtisano minut (kepulainen).

      Poista
  16. Luen Alessandro Bichi -nimisen italialaisen ihmisen kirjaa "Matka Ruotsiin vuonna 1696". Siitä oppii kaikenlaista, myös suhteellisuuden tajua. Bichi suomenkielestä: "On ihmeellistä että, suomenkielestä puuttuu f-kirjain, eikä sana ala koskaan b,d ja g taikka kahdella konsonantilla.Se aiheuttaa sen, että suomalaisten on vaikea oppia muita kieliä, sekä sen, että muiden on helppo oppa suomea. Sen lisäksi heillä on vain yksi artikkeli, se, jota käytetään kaikkien sukujen yhteydessä. Lisäksi he liittävät kaikki prepositiot sanan perään. Sivistynyt väki panee lapsensa jo pienestä pitäen oppimaan jotakin muuta kieltä. Suomalaisten on mahdoton oppia muita kieliä myöhemmässä iässä.

    Jottas tiedätte, rakkaat suomenkielenopetta(jattare)t!
    Iines08 toukokuuta, 2018 19:19

    No jopas on pätevää tekstiä 1600-luvulta, Tosin Bichi ei vielä voinut ymmärtää, mikä merkitys lainaamisella kielessä tulisi olemaan. Se muuntaa jopa äännerakennetta. Lainasanojen myötä nuo soinnilliset konsonantit ovat kotiutuneet kieleen hyvinkin. Tuo nominien sijataivutuksen oivaltaminen on riemukas havainto. Ja tuo käsitys suomalaisten heikosta kielipäästä....

    Muuten tosi mielenkiintoinen kirjavalinta.

    Ps. Tekijänoikeuksia kunnioittamatta: tämä kuuluu tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äsch, yrittäkää ottaa tuosta selvää mitä mieltä NIMIMERKKI Iines oli ja mitä mieltä NIMIMERKKI mikis oli. Paitsi... ihan samaa mieltähän me oltiin! (Jos oltaisiin "Selviytyjät" - saarella, tehtäisiin heti salaliitto toistemme kanssa, Iines. - Tuo neloselta nähtävä "Selviytyjät Suomi" sarja on ainoa ohjelma, ainoa, jota näistä tv-formaateista oon katsonut. Koska katsoin vahingossa ja jäin koukkuun! - Tää näiden idea onkin, p-le, että satunnainen tuijottelija jää koukkuun! - Aivan hirveää! (juu juu, onpas!)

      Poista
    2. Käsitin, kun itse tätä foorumia...tuosta hälisevästä, ilkeästä mutta armottomasta Iineksen blogista erottaaksen... suunnittelin. Että täällä saisi puhua myös nössöjä juttuja eikä olla pelkkä peltinen intellektuelli. - No, yritän ainakin minä.

      Sitä taas- vaikka kuinka hyväntahtoisesti analysoisin itseäni - en ymmärrä miksi jäin koukkuun "Selviytyjät - Suomi" sarjaan. Siis oikeasti yritän, en käsitä. Enkä pelleile! - Minusta olisi helvetin kiva tietää ootteko ite jääneet johonkin tv-sarjaan kiinni. Ja jos ootte, mihin ja miks? (tai ei sitä tietenkään tarvitse todistella että miksi)

      Jos ette ole mitään mieltä, älkää sanoko mitään. Olette rakastettavia. Eilen kävelin Kinkomaalla, se on toiseksisuurin keuhkotautiparantola mitä Suomeen tehtiin. Jylhä rakennus, mäntymetsä, Päijänne koko ajan lähellä. - Voi hitsi, kun ei ne tienneet ettei tuberkuloosi paranne sillä että hengittää mäntypitoista ilmaa, oi ei! - Tuo tautihan oli kansansairaus meillä!

      Paimion Parantolassa, piirtänyt AlvarAalto, äitini Helvi Tellervo hoiti runoilijaa Kaarlo Sarkiaa. (Tapsa Tupsukka kirjoitti Kailaasta kauniin esseen Iines Irvikissan Baariin. Luin rivien välistä paljon Sarkiasta. )

      Poista
    3. Anteeksi, että taas puhuin väärin. Siis Iineksen blogihan ei nimenomaan ole "hälisevä, ilkeästi mutta armottomasi puhuvien peltisten enkelien leikkikehä..." vaan ... no, mitä milloinkin. Me kommentoijathan sen teemme, mitä se on. (Ja siitä on leikki kaukana!)

      Poista
  17. Siivoskelin kirjahyllyäni. Löysin tämän Sillanpään: "Poika eli elämäänsä" teoksen. Sen nimiosivulle on kirjannimen alle kirjoitettu käsin sinisellä musteella
    - sen se poika vakuuttaa! F.S.Sillanpää 21.III. 1954

    Äidille kirjoitettu omistus. Häneltä tuon kirjan olen perinnyt. Mutta en enää muistanut että mulla se on. No, ei sev väliä. Tajusin vaan että en ole lukenut sitä, edes!?! Hyvänen Aika!

    Mietin miten tuntematon Sillanpää minulle on? en muistaakseni ole lukenut häneltä mitään... tai jonkun joulunovellin, ehkä? Joskus? Mutta enpä muista että kirjallisten (ammoisten) ystävienikään kanssa koskaan tuli jutelleeksi Sillanpäästä...? Ei kukaan meistä noteerannut nobelistiamme juuri millään lailla. Jota siis ihmettelen. (myös itseäni)

    Täälläkin on ollut juttua niin Kailasta Kivestä Kilvestä kuin Leinostakin- ajattelen siis Taatan aikalaisista, mutta ei itseTaatasta? Kukaan ei ole innostunut hänestä.

    Nyt aion ottaa selvää minkä takia, mistä on kyse. Tai ainakin luen nuo muistelmat. Pois.

    (alkaa lukea)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo alku on kyllä varsinaista kaunokirjallisuutta, että... en tiedä pidänkö siitä vai enkö pidä? Menee hämilleen. Jos Väinö Linna tuolla kielellä olisi kirjoittanut Koskelan historiikin, siis Täällä pohjantähden alla, olisi kyllä trilogia minulta todennäköisesti) jäänyt kesken. - Tämä oli aivan asiaton vertaus, Mikko! - Niinpä oli.

      Hänen (siis Taatan) vanhempien yhteenmeno on kerrottu tavattoman lempein ja romanttisin virkkein. Köyhiä ovat, muuttavat toisten nurkista pieneen kerta-aittaan, joka on muualta purettu ja koottu taas kauas metsänreunaan. Sulaa siinä paatunenkin sydän kun sitä lukee miten onnellisia he ovat. Miten onnellisia he silti ovat, vaikka ei heillä ole mitään muuta kuin välttämättömimmät kodin tavarat. Ylellisyyttä on Kaappikello; sen he saavat lahjaksi jostain... kun siitä puuttuu toinen viisari... Vaan mitäpä nämä köyhät ihmiset kahdella viisarilla tsaarinajan vuoden 1904 Suurruhtinaskunnassa tekisivätkään? Ei elämä niin hektistä silloin ollut, ei! Huoli jokapäiväisestä elämästä oli niin suurta että ei siinä ehtinyt jäädä suremaan edes kuolevia lapsia; Frans Eemil syntyy kolmantena lapsena, kaksi edellistä kuolee, aivan pieninä - kumpikin omalla tavallaan. Pienen Annan elämä ja kuolema unohtui pois, koko lapsen muisto tukahtui elämän tukaluuteen, joka ei ollut enää ollut sitä entistä tyydyttävää lajia. Tuli vahinkoja: ensin kuoli hevonen, sitten kuoli lehmä; pieni leikillisyyden vilahdus oli siinä, että lopulta kuoli kissakin. Halla oli siihen aikaan vielä jokavuotinen vieras heidän pienellä pellollaan.

      On tosiaan totta (enkä nyt puhu "surusta" vaan sanotaan näin), että kohtalokkaampaa ja siinä mielessä "ikävämpää" kuin lapsen kuolema oli se että hevonen kuoli. Tai lehmä. Niiden avulla perhe eli. Lapsia taas... (huokaus) niitä nyt tuli ja riitti. (huokaus)

      Pidän tästä kirjasta, en ole kovin kauas ehtinyt, alle sata sivua, tuosta tyylistäkin alkaa kohta melkein tykätä. (Tai on se aika "koukeroista"... no, nättiä tavallaan, mutta... Mutta ei voi ajatellakaan - tai ajatella aina voi! - että miten sitä vieraalle kielelle kääntäisi...? Jäisi kyllä "sävyt" tavoittamatta!...

      Hianoja murresanoja sitä paitti oppii koko ajan. Ei nää niin kamalan kaukana mun lounais-hämäläisestä + oppimastani tmpereenmurteesta ole. Hämeenkyröläinen. Eli kyrööläine.

      Poista
    2. Miten niin 1904? Isä-Pransu toimi silloin jo kauppiaana ja Frans Emil oli Tampereella lyseossa?

      Luin kerran, kauan sitten, tämän toisen hämeenkyröläisen, Panu Rajalan Sillanpää-elämäkerran ensimmäisen osan - ja jo se riitti päivittämään (eli muuttamaan) käsitystäni Taatasta.

      Olisiko luettava Hurskas kurjuus tai Miehen tie Einesbaaria varten?

      Poista
    3. Vuosiluku on väärä, luen ja kirjoitan asioita liian nopeasti. Sorry! Paljon aiempaa tarkoitin tietysti.

      Panu Rajala puhuu aina Sillanpäästä koska silloin hän saa puhua myös itsestään. Hyväksyn sen, ja myös Rajalan asiantuntemuksen. Rajalahan on siis kirjoittanut hyvin mielenkiintoisia elämänkertoja eri kirjalijoista - kuten tietysti tiedät. Eikä niitä ole kriitikotkaan kamalasti moittinen... mitä nyt vähän "monisanaisuudesta"; joka kai tarkoittaa tarkoituksetonta höpötystä.

      Jukka Virtanen on mielestäni (ei nyt ihan, mutta melkein) Renessanssiaikainen moniosaaja;sanoillakin hän leikkii kuin jonglööri, hurmaa heti Helismaata seuraavana. Niin... mitäs tämä tähän kuuluu, Myllykoluun tai muuhun? Kuuluupas! - J.Virtasen omaelämänkerrallinen muistelmateos (jonka hän ITSE eikä kukaa haamukirjoittaja on kirjoittanut!) "Keskellä kuvassa Jukka Virtanen"... on oikeasti kiva kirja. Se tuntuu niin rehelliseltäkin kun hän koko ajan, tai ei nyt koko aikaa mutta aina silloin tällöin - tilaisuuden tullen! - vittuilee kovasti ittelleen. Hän oikeesti kertoo juttuja jotka hänen tekeminään menee - kauniisti sanottuna - "päin vittua". - esim. Urheilusuotituksistaan parhaimpana hän pitää (vaikka onkin potkupalloilija henkeen ja vereen) sitä että voitti Kupittaan mielisairaalassa - hoidokkina kun sielläkin ehti olla - sen vuoden ping-pong mestaruuden. - Moni muu muistelmakirjailija saattaisi jättää koko Kupittaan-keikan muistelematta?

      Niin, entäs sitten? Mitä tämä vieläkään kuuluu Sillanpäähän? Tai Panu Rajalaan. Tai Hämeenkyröön?

      Jukka V. tuossa kirjassa muistelee noin (ainakin kolmea-neljää) sataa tuntemaansa suomalaista julkisuuden henkilöä (= eli julkkua). Kenestäkään hän ei sano pahaa sanaa, ei - vaikka välillä kyllä tarkkaavainen lukija huomaa, että "tuosta tuo Jukka ei kyllä oikeesti pitänyt..." Ja Jukka Virtanenhan oli - on edelleen, tietysti! - erittäin teräväkielinen ja osaava vittuilija! Niin. Mutta muistelmissaan hän kenestäkään ei pahaa sanaa sano. - Paitsi yksi poikkeus on, yksi: Panu Rajala. Hänestä hän sanoo viiltävän ilkeästi.

      3-400 kyllä, 1 ei. No, ehkä heillä oli erimielisyyttä keskenään. Subjektiivista semmote.


      Ps. Nautin kovasti tuosta F.S.Sillanpään muistelmateoksesta. Mutta tässä iässä - kun ei ehdi enää kaikkea - pitää miettiä mitä jättää lukematta. Pakko jättä Hurskas kurjuus ja ne muut. Noita elokuvia joita hänen teoksistaan on tehty, ne ilmeisesti (?) olen nähnyt kaikki. Mutta ne menee jotenkin sekaisin. - Ja elokuvahan on aina IHAN toinen asia kuin romaani. Aivan toinen asia.

      Poista
    4. Lisään vain sen, että kiva että otat kantaa, Tapsa. Ja siitä tykkään että minua - so. minun esittämiä tietojani - oiotaan! En halua olla Harhaanjohtaja.

      Poista
    5. Minäpäs olen lukenut kaikki Sillanpäät, ja muistan vieläkin, miten Silja yskiskeli yksinänsä kammarissa katsellen katon läpi korkeuksiin, josta joku puolestaan näki hänet ja hänen pienen kuihtuvan päättymäisillään olevan elämänliekkinsä, Sillanpää etäännytti ihmisen aina pieneksi organismiksi, jota katseli, käänteli ja väänteli korkeuksista, jostain mittaamattoman kosmoksen kehiltä.

      Olin luultavasti täysin raakile lukiessani ensi kertaa Sillanpään teokset.

      Poista
    6. Enhän minä sitä tietoa oikonut, vaan esitin vain hämmästyneenä kysymyksen. Itse asiassa uskoin siihen vuosilukuun ja halusin vain täsmennystä.

      Niin, se Rajalan elämäkerta siis muutti käsitystäni Sillanpäästä - eli se tyrkkäsi Taatan sivuun sotkemasta asiaa ja näytti millainen Sillanpää oli nuorena miehenä! Hän oli yllättävän fiksu ja moderni ja valveutunut.

      Olen lukenut ainakin Ihmisiä suviyössä, kauan sitten siis, ja se oli aika hyvä. Kriitikothan ovat opettaneet meitä, että luonnontieteilijänä Sillanpään teoksissa biologia jyllää. Luulisi Mikistä kiinnostavan, että miten?

      Poista
    7. Hienoa Iines että olet. inäkin haluaisin että olisin.

      Tiedän Sillanpään biologia-taustan. Ja sen verran mitä biologiaa ehti opiskella, varmasti oli siinäkin hyvä, "hyväpäinen" niin kuin häntä jo oppikoulussa kehuttiin. Priimus.

      Outoa, mutta minua "biologia" kaunokirjallisuudessa enemmän inhottaa kuin kiinnostaa. Luen romskuissa mieluummin "psykologisista" ihmisistä kuin "biologisista" - jos asian näin (käsittämättömän!) alkeellisesti (= barbaarisesti) saa sanoa. Ei kun ihan totta. Philp Rothin kysymyksenasettelut ovat minusta mielenkiintoisempia kuin... kuin esimerkiksi Mihail Šolohovin. - Siitä huolimatta että konkreettisesti (= siviilielämässä) kartan psykologisointia. Minusta se on paskanjauhamista.

      Poista
    8. Ei kun Iinekselle vielä... tuo " ... Silja yskiskeli yksinänsä kammarissa katsellen katon läpi korkeuksiin, josta joku puolestaan näki hänet ja hänen pienen kuihtuvan päättymäisillään olevan elämänliekkinsä ... " on kyllä nätisti sanottu. Kuvaavasti.

      Poista
    9. Tykkäsin myös Hiltusta ja Ragnarista. En nyt tarkista, mutta Hiltu taisi olla herasperheessä piikatyttönen, johon valkolakkinen herasmies Ragnar rakastui. Ja Hiltu häneen. Tarina päättyi murheellisesti, sillä Hiltukka taisi kantaa sisällään Ragnarin alulle saattamaa lasta, joka oli niin suuri häpeä, että koskeen (Tammerkoskeen?) oli mentävä. Oikaiskaa jos muistan väärin.

      Poista
    10. Täydennän itseäni. Ei Hiltu tainnut olla raskaana, vaan heraspojan vietellyksi tuleminen oli hänen häpeänsä, siksi koskeen. (Tarkistin kuitenkin, uteliaisuus voitti.) Itse ajattelen niin, että Hiltu ehkä kuitenkin oli raskaana, tiesi sen naisen naisen vaistollaan.

      Poista
  18. Toinen minua tällä viikolla, jolloin olen ollut masentunut, niin esteettisesti - käytän tätä sanaa iroonisesti - masensi tuo näkemäni dokumentti "Avicii: True Stories". Minusta se oli ... no, vavahduttava. Siis oikeasti järkky. Sävähdyttävä.

    Minulla ei ole mitään tekemistä DiskoJukka musiikin kanssa - pois se minusta! (Ja pois se minusta pysyykin.) Muutama päivä sitten (pari viikkoa) sitten levisi kauhee Itku ja Parku siitä että joku maailmankuulu ruotsalainen muusikko Avicii oli yllättäen kuollut 28 vanhana... Ihmettelin kovasti kun en tuntenut. Sitten ajattelin "hmnhy, vai niin", koska ihmisiä kuolee joka päivä. Mutta kun tästä Aviciista - jota en tuntenut pätkääkään - monta päivää vaan puhuttiin ja pölistiin, niin... otin selvää asiasta.

    Kun katsoin tuon dokumentin, tavallaan järkytyin (tavallaan en, tuli mieleen Amy Winehouse). Tuo Tim Bergling (= Avicii) on säveltäjä - niinkuin joku haastateltavista sanoi - "soi sinfonia päässä samalla lailla kuin Bachilla". Hän siis yritti vain nuotittaa ne käsitettäviksi, so. muiden kuultavaksi. Se on hirvittävän vaikeaa, vaikeampaa kuin sanojen etsiminen kirjailijalle, kun... koko ajan tietää (=kuulee) että ei, ei noin... sinne päin... mutta ei noin. Kun etsii täydellisyyttä, sitä mitä pään sisällä Oikeasti soi, tulee helposti hulluksi. Tai rupee ryyppäämään tai alkaa käyttää huumeita, koska se helpottaa. Hetkeksi.

    Tim Bergling teki sitten itsemurhan äskettäin. Oli 28 -v.


    Ps. Toivoisin Rikulta - musiikkimieheltä - kommenttia Aviciin elektro/bluessävellyksistä? Arvostan Rikun mielipiteitä ja tietämystä musiikista. - Ko. ohjelma näkyy le Areenassa vielä kai 14 vrktta. https://areena.yle.fi/1-4424819

    tai hakusanalla https://areena.yle.fi/tv ja kirjoittaa siihen Hae luukkuun: Avicii

    Vittu, kun mua kosketti tuo juttu. (Siis siinähän ei edes tiedetä mihin tää kaikki päättyy - itsemurhaan. Se on tehty kahta vuotta ennen sitä. - rakkaani)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "rakkaani" sanan pistin tuohon piruuttani. Ajattelin, että siinäpä on.
      Merikotka kameraa seuraan päivittäin, äiti-Kotka ja Kotka-vauva voivat hyvin. Aurinko paistaa ja tuulee, kärpäset pörisevät siellä puiden latvoissakin ja Joutsenet tai jotkut Hanhet , en minä lintuja tunne, kiljuvat aina silloin tällöin jossain lähellä. Silloin sen äiti-Kotkan pää alkaa venyä joka puolelle kun se katsoo ettei "etteihän ne tänne tule". Pelkää beibinsä puolesta. Täysikasuisella kotkalla ei luontaista vihollista ole, se on ravintoketjunsa päätepiste, mutta pieniä kotkanpoikasia voi vaikka varikset syödä. ( Mikä on hyvin, hyvin epätodennäköistä. Mutta periaatteessa. Miksei.) En ole vaan vielä ehtinyt nähnyt kuka noille pesän asukkaille niitä kaloja tuo, isä-kotkako? Nyt pesässä ei ole taas ruokaa. Hmnhy.

      http://www.looduskalender.ee/n/node/2172#cam

      Poista
    2. Minusta Avicii on (oli) läkähdyttävän hyvä, pidän. Hän on lisäksi kasvoiltaan kuin kerubi.

      Eilen merikotkan poikanen näytti kuolleelta, makasi märkänä raatona äidin edessä. Sitten huomasin, että siellä satoi, äitikin oli märkä. Poikasen keuhkot nousivat ja laskivat. Oikein pelottaa, selviääkö se. Touvottavasti ei putoa maahan.

      Poista
    3. Inhottaa tämä TOSIELÄMÄN matkiminen KAIKESSA! Siis nuo Kiljuhanhien äänet ja kärpästen pörinä tulee NAUHALTA...

      Miksi tämmöisiä keinotekoisia efektejä näin fiksussa luontonettikamerassa tarvitaan!!?? Mukamas.

      Kaikk' se, mi kaunis´on, se sortuu ja kuolee pois! (Mikael Laine)

      Poista
  19. Koska blogiemäntä itse sanoo ..."Kabinetti on avoinna 24 t/vrk, ja se on avoinna kaikille, myös hiomattomille timanteille. Karheus on valttia ja puolivalmis on lupaus. " ... niin uskallan lähettää tänne tämän.

    Sain soiton nimittäin äsken eräätä hyvin hyvin hyvin vanhalta ystävättäreltäni, ja muistelimme menneitä. Oli vähän yllättävää että hän kertoi minulle sellaisiakin yksityiskohtia yhteisistä kokemuksistamme joita itse en muistanut... minä kun pidän ns. "tapahtumamuistiani" liki aukottomana. Mutta epä näemmä ole. Yksi varhaisimpia yhteisiä tapahtumiamme oli kun kirjaannuimme Vuokatille hotelliin/hostelliin, yöpyäksemme siellä. Se oli sellaista aikaa että muita turisteja siinä hostelli/hotellissa ei ollut, ei ollut sesonki. Se oli myös sitä aikaa - tästä on tosiaan aikaa! - kun eri sukupuolta olevat ihmiset eivät saaneet majoittua samaan hotellihuoneeseen... elleivät olleet naimisissa. Emmehän me. Aamulla olimme Kajaanin torilta ostaneet semmoiset messinkisormukset, näyttivät ihan aidoilta vihkisormuksilta... tosin mun sormus oli niin iso että jouduin pistää teippimöykyn sen sisäpuolelle että se pysyi sormessa. Linja-autolla matkustimme Kajaanista Vuokatille. Sitä ennen Kirsti oli käynyt Alkossa ja ostanut kassillisen hienoja ja kalliita alkoholijuomia; minä en Alkossa voinut käydä koska olin alaikäinen, ei ne minulle olisi myyneet. Kirsti myös oli alaikäinen, mutta hän oli elegantti tai sanoisinko "aristokraattisen" oloinen... puhuikin sujuvaa ranskaa siinä kuin englantia, etc etc, että hänelle ne Alkon myyjät myivät. Niin. Kun kirjoittauiduimme siihen Vuokatin vaatimattomaan hotelliin... Vuokatissa ei silloin juuri muita majoituspaikkoja ollutkaan, paitsi näitä urheilijoitten Retkeilymajoja, niitä taisi olla peräti 2 kpaletta. (Nythän koko Vuokatti pursuaa hotelleja ja majoja ja rivitaloja ja kämppiä ja mitä lie.) No, palataanpas takaisin kauas menneisyyteen... Respassa tämä tyttö, ilahtuneena tietysti että heille tuli asiakkaita, otti meidät kohteliaasti vastaan. Hotellikorttiin kirjoitin - samalla kun "vahingossa" väläyttelin vasemman käden vihkisormustani - että "Markku Markkula. Ammatiksi pistin Toimittaja. Ja kotipaikaksi Turku." Kirsti oli tietysti Kirsti Markkula, kotoisin Turusta myös, ja ammatiltaan Musiikkiopiston lehtori. Passeja meidän ei tarvinnut näyttää koska meillä semmosia ei ollut, tai vaikka olisi ollut, ei ainakaan Markkuloiden nimellä. Mutta sen

    mitä itse en muistanut ollenkaan mutta Kirsti muisti, oli se

    että kun se respan nuoi tyttö kysäisi minulta "Minkä lehden toimittaja sinä olet?" (tai ehkä hän teititteli minua, en muista???) Niin minä kuulema vastasin: "Neule- ja Virkkuu Lehden." - Kysyin nyt Kirstiltä monta kertaa nyt että "sanoinko minä tosiaan noin, sanoinko minä noin" ja Kirsti sanoi että "sanoit, sanoi"... Ja ihan täydestä meni.


    Ps. Senminä taas muistan hyvin että seuraavana aamuna mulla oli kauhee nälkä. - Olimme unohtaneet ostaa purtavaa, eli popsittavaa. Niinpä hiivin sen hotellihostellin aamiaishuoneeseen. Siellä ei ollut ketään. Mutta pöydällä oli iso kulhollinen hedelmiä. Vilkuilin vielä ympärilleni, ettei ketään siellä ole... ja nappasin ison punaposkisen omenan siitä kulhosta. Hitsi, siitä ompusta lohkes pala... hyvä ettei mun hampaasta... se oli näetsen maalattua kipsiä se Omppu. Pistin sen takaisin, sillain ettei sitä puraistua kohtaa nähnyt, ja hiivin ruokalasta pois.

    Voi että oli hauska puhelinkeskustelu! Muisteltiin myös Pertti Ylermi Lingreeniä, eli Kreiviä, jota me yhdessä Joensuussa vedettiin höplästä, etc. Mutta se on ihan toinen juttu, se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Neule- ja Virkkuu Lehti."

      Mutta siihen aikaan oli paljon erilaisia harrastelehtiä, vaikka mitä, ja niillä oli myös menekkiä.Eli lukijoita. Ei ollut ihmisillä silloin Internettiä eikä WWW:tä. Lehtiä vaan oli paljon. (Muulloinkin kuin syksyisin. Maassa.)

      Poista
    2. Kreivi Ylermi Lindgrenin hartaana ihailijana - rakastan viehättäviä kilttejä huijareita- = toivon kovasti saavani lukea piiiitkän tarinan tuosta huijauksesta. Kun huijaria huijattiin. Tämä Neule- ja Virkkuu Lehden tarina oli etten sanoisi ihana!

      Poista
    3. Jos lähettäisit sen Einesbaarin sähköpostiin, voisin sijoittaa sen uudeksi aloitukseksi, polkaistaisiin uusi ketju käyntiin. Jos joku muukin innostuisi tällaisiin omakohtaisiin pikkutarinoihin, tms. Minä ainakin kommentoisin.

      Poista
    4. Olen minä joskus Kreiviä jo kertonutkin. Mutta kyllä minulle sopii häntä muistella toistamiseenkin. Mutta nyt ihan heti en kerkiä. - Se ilta kun me häntä kimpassa huijattiin, oli hauska ilta... Ainakin meille!


      Ps. Kuoli minulle suurin elossa ollut kirjailija - Philip Roth.
      Vaan niinhän me kaikki.

      Kirjahyllyssäni on häneltä seitsemän suomennettua teosta.

      Amerikkalainen pastoraali (American Pastoral, 1977), suom. Kristiina Rikman, sitä pidän hänen parhaimpana.

      Poista
    5. Ja voit sinä sen jutun tähänkin vetäistä, ihan ohimennen ja huolettomasti kommenttina. Ei oteta mitään paineita. Olisi vaan joskus hauska lukaista tummoinenkin huijaus.

      Poista
    6. Pertti Ylermiä henkilökohtaisesti tuntematta, ihmettelin von Baghin hänestä tekemää elokuvaa. Von bagh puolestaan katkeroitui saamistaan arvosteluista. Pertti Ylermin kihlausten määrä, kuten monet muutkin asiat hänen legendassaan, perustuvat kai hänen omakertomiinsa. Eipä niitä siten saata epäillä.

      P.Ylermi lauloi tämän komiasti kuin kukko!

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kai sitä kaikki ihmettelivät, että arvostettu elokuva-alan kriitikko ja tuntija tekee moisesta halvasta ketkusta elokuvan. Onhan elokuva täysin luokaton, jos sitä arvioi taidekriteerein ja pitää itseään kulttuuri-ihmisenä (ääntämys arvosalolaisittain).

      Tässä on nyt varmaan kuitenkin turha keekoilla kulttuuri-ihmisenä. Elokuva on omassa halpafarssilajissaan ok, se kyllä kestää katsomisen, kunhan katsoja on ennakkoluuloton eikä kovin normirajoitteinen. Noin se kuulkaas real lifessa menee, eivät ne tyypit ole siellä stilisoituja eivätkä ne puhu niin kuin haluaisimme, tai elokuvaväki tahtoisi. Juuri noin se Kreivi lauloi, alleviivaten hävyttömyyksiään, ja kansa eli mukana, tajuten, räkättäen.

      Ainoa, mikä ei ehkä sopinut elokuvan todellisuuteen, olivat aika fiksut naiset ja heidän kielensä. Esimerkiksi Elina Salo oli hitusen liian fiksu ja syvällinen tähän kuvaan. Vaikka mene tiedä, ehkä hänelläkin vaan hormonit hyrräsivät kun Kreivi pullisteli muhevasti. Kyllä ne hienotkin naiset pierrä osaavat.

      Poista
    9. PS Viittaan stilisoinnilla Kaurismäen stilisoituihin duunarityyppeihin, jotka taideväki hyväksyy.

      Arto Salmisella siten taas on stilisoimattomia duunarityyppejä, ja hän ei saanutkaan heti arvostusta, ja edelleen tämä arvostus nikottelee, vaikka ymmärrystä onkin alkanut olla.

      Poista
    10. Arto Salmisen tyyli on hienostelijoille liian raju. Hänen duunarityyppiensä viehätys on siinä, että ovat usein ihan kamalia, eivätkä häpeä sitä yhtään. Ei-kuoren taksikuski, Urho, on vastenmielisin tietämäni romaanihahmo, hänen kyllä sietäisi hävetä montaakin asiaa.

      Poista
    11. Sama on Baghin elokuvan hahmoissa. Huijarikreivi on liian raju ja karkea, rasvainenkin.

      Jollakin tapaa ns. oikea taide haluaa aina kurjiinkin hahmoihin jotakin hyväksyttävää, hyvää ja kaunista, jotta hyväksyttävät hahmot olisivat ei nyt globaaleja vaan suomalaisia hätähuutoja... Baghin Kreivi esitti liian tyhmää seksuaalisuutta. Se olisi pitänyt stilisoida jotta sen olisi voinut selittää taidetermein. Ehkä takauma kurjaan ja hyväksikäytettyyn köyhään lapsuuteen olisi edesauttanut asiaa.

      Poista
    12. Varmaan niin, mutta Kreivi ei ole täysin vastenmielinen, Ei-kuoren Urhosta ei hyviä puolia löydy vaikka yrittäisi miten miettiä.

      Poista
    13. Urho Kyrenius, Arto Salmisen taksikuski. Jouduin tarkistamaan, kun ensin löi tämä hahmo tyhjää.

      Minusta Kreivi on oikeasti positiivinen ja hyväntuulinen hahmo. En tarkoita tällä, että hyväksyisin hänen petkutuksensa, mutta väitän, että menkööt petetyt nyt ennen kaikkea itseensä. Kyllä tuommoisen lipevän huijarin meikäläinen tunnistaisi samantien.

      Lindgrenhän toimi huijaustensa jälkeen Ruotsissa sosiaalityössä, puhtain paperein. Sopii hyvin meikäläisen käsitykseen hänestä. Pohjimmiltaan hyvä ja avulias.

      Poista
    14. Kreivi oli "aito", siksi hän onnistui ja vetosi ihmisiin. Kuvaavaa on tapaus parin vuosikymmenen takaa, kun hänestä oli tv:ssä pitkä dokumentti tv:ssä, jossa hän kertoi elämästään. Vaimoni, joka on muutenkin kriittinen ja vaikeasti vedätettävä inehmo, suhtautui Kreiviin hyvin negatiivisesti ja tuhahteli alussa halveksivasti lipevälle viiksiniekalle, oikealle lierojen perikuvalle. Mutta kun Kreivi porautui menneisyyteensä, tekoihinsa ja luonteeseensa yhä syvemmälle, suhtautuminen vähitellen muuttui - ja lopussa hän jopa sympatiseerasi Kreiviä!? Kun huomautin hänelle, että katos pirua, Kreivihän puhui kuin puhuikin sinutkin ympäri, niin hän torjui tulkinnan, mutta huomautti että mieshän oli selvästi itsekriittinen, syvällinen - ja aito!

      Poista
    15. Vaimosi on viisas nainen. Ymmärrän häntä täysin, sillä tuo kuvastaa minunkin suhtautumistapaani. Eihän kylmä ja kova narsistimies pysty tuollaiseen sydämelliseen (tämä on ymmärrettävä oikein) huijaamiseen. Yleensäkään narsisti ei huijaa vaan pettää, aito huijari taas käyttää ihmistä eri tavalla, koska hän ymmärtää ihmisen käytöksen syitä.

      Poista
  20. Kivoja kommentteja teillä , ja tosihauskaa että Kreivin persoona teitäkin (jollain tavalla ainakin) on kiinnostanut. - Itse hänet pari kertaa ehdin tavata. Missään nimessä juuri siksi eli sen tähden en minään "kreivi-asiantuntijana" esiinny, ehei. Kerron vaan mitä hänestä tiedän, ja toinen kertomus on se miten allekirjoittanut senaikaisen tyttöystävänsä kanssa "huijasi" häntä.

    Lehtimiehet OY konserni tämän käsitteen "Kreivi" loi. Pertti Ylermillä oli heilahtelevainen menneisyys, oli muutamaa vanhempaa naisihmistä naruttanut ja shekkipetoksia tehnyt, ei mitään ilkeää, mutta oli sekoittanut toisten omistamat rahat omiinsa sen verran usein että yli 3 vuotta linnassa istui. Mikään ilkeä konna hän ei ollut, tavallaan uhri itsekin, kun kuvitteli asiat toisiksi mitä ne oikeasti oli. Hänellä oli liikavilkas mielikuvitus ja kova supliikki; sitä kautta hän yhdessä Hymy- ja Jallulehden toimittajien kanssa loivat myyttisen KREIVI- persoonan. Ihan vaan rahan takia. Siitä välittämättä että tässä hahmossa totuutta on lähinnä vain siteeksi.
    – Se Lehtimies OY:n toimittajien moraalista.

    Esimerkiksi tämän 76 kertaa kihloissa olo on ihan keksittyä, sen kai keksi Veneskoski, kun tästä uudesta pintajulkkiksesta, eli Kreivistä, muovattiin iskelmätähteä... piti saada joku poikkeva myyntikikka jotta akat lato- ja muihin tansseihin tulisivat. (Ukot tulevat aina akkojen perässä menevät ne mihin tahansa!) Ja Kreivi jakeli ämmille ruusuja ja hymyili ja viskoi lentosuukkoja ja mussutti kaksimielisiä juttuja, ja niin pois päin. Ja välillä lauloi nuotin vierestä kuin Matti Nykänen nykyisin. Ja kaikilla oli vitun hauskaa?

    Elokuva Kreivistä tehtiin myöhemmin, ja se epäonnistui monesta syystä. Omistin aikoinaan Filmihullu -lehdennumeron jossa on Peter von Baghin monisivuinen työpäiväkirja ko. filmin kuvauksista. Siinä hän moneen kertaan hermostuuu Kreiviin, kuvauksista ei meinaa tulla mitään kun se ei samalla lailla kuin ammattinäyttelijä pysty ”hypäämään” koska tahansa eli tarvittaessa rooliinsa... vaan sitä pitää ”viritellä”, ja mennä sen mielentilojen mukaan, että tulisi edes mitään. Ei elokuvaa sillä lailla voi tehdä! etenkin kun kyse on pääroolin esittäjästä! Joissakin kohtauksissa Pertti Y. onnistuu, on melkein oma itsensä, useassa kohtauksessa ei. Jo tämä tekee ko. elokuvasta muotopuolen. Siksi nuo ihanat hänen vastanäyttelijättärensä ovat välillä onttoja hekin, kuin muissa maailmoissa; puuttuu yhteinen kemia (= ammattitaito) heidän väliltään. – Ps. Anakronismina: Martti Suosalo jos olisi näytellyt Pertti Ylermi Lindgreeniä, niin... a vot, olisi tullut vaikka miten VALTAVAN upea elokuva. Luulisin ainakin niin.

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kreivi-lindgren-suosii-kotimaisia-naisia

    Tässäkin näkee, näen ainakin minä näen miten varautuneesti (=pingottaen) Kreivi puhuu. Hän aristelee ja jännittää kameraa. Siviilissä hän oli puheissaan paljon sanavalmiimpi ja rennompi ja kekselijäämpi. - Melkeinpä kuin oikea hurmuri!


    (jatkuu)

    (minä kun en saa nyt puhelimen päähän Kirstiä. haluan hältä kuulla miten hän muistaan meidän – kaikin puolin kiltin – kohtaamisemme herra Pertin kanssa. Joensuun herraskaisimmassa hotelli/ravintolassa, Kareliassa. kerron sitten. jos kertomista on, voi olla ettei ole)

    Ps. Yksi tosi anekdootti tähän vielä. Petter von Bagh: ”Eräs kuvausryhmämme jäsen tokaisi Kreiville että 'panomies ei puhu eikä pussaa'. Kreivi ei ennen ollut kuullut tätä hokemaa ja se huvitti häntä suunnattomasti, nauraa hekotteli pitkän aikaa. Muutaman päivän kuluttua häntä haastateltiin johonkin lehteen. Siellä hän selitti että 'minä jo kun nuorena heittäydyin tähän huijauselämään, niin teetin itselleni myös aateliskilven. Tekstinä oli ’panomies ei puhu eikä pussaa’.'”

    Näin näitä ”omaelämänkertoja” - sekä vahingossa että tahallaan - tehdään niin, että vastaisivat (sen hetkistä) todellisuutta, heh, heh...

    VastaaPoista
  21. En saa nyt yhteyttä neiti K:hon. Kerron oman versioni (= muistan minkä muistan).

    Olin toista kesää Joensuun Kulttuuripäivillä siloin. Edellisenä kesänä olimme tavanneet, minä hyvin ujona kirjallisuuden harrastajana, hän määrätietoisena pienonsoitonopettajattarena. Minä lätkähdin häneen ihan täysin kun - siis sinä ensimmäisenä vuonna kävimme katsomassa Mike Nicholsin ohjaamaa Edward Albeen ohjaaman elokuvan "Kuka pelkää Virginia Woolfia?". Sen lisäksi että elokuvan teksti oli valtavaa, oli ohjaus myös, ja pääosanesittäjät Talor ja Burton... he oikeasti panivat parastaan. (Molemmat näyttelijät ovat mielestäni aliarvostettuja, no joo, alkoholisteja olivat kumpikin ja varmasti joskus kännipäissään mokasivat roolejaan, mutta... oikeasti hirveän hyviä näyttelijöitä ovat kumpikin. Etenkin Burton, kun puhuu.) Minusta jännintä siinä elokuvassa silti oli kun Kirsti käpälöi minua leffan aikana noin kolme kertaa. Harvoin sellaista elokuvanautintoa kokee että kolme kertaa purskahtaa jonkun käteen. Mutta muistan siitä elokuvasta muutakin, se on hyvä kuva. Piinaava psykodraama. Ja Burton keinussa... oikeasti... humalassa on kun puhuu intensiivisesti, sekä vastanäyttelijättärelle että katsojalle, siinä on magiikkaa.

    Sitten me, K ja I, otettiin aurinkoa Ilosaaressa, niin muutkin ottivat, mutta me oltiin aina kahdestaan. Eikä me oikeastaan aurinkoakaan otettu, kuhan vehtailtiin, ja sit... no. Käveltiin kaupungin katuja käsikkäin valoisina (mutta tahmeina) kesäiltoina ja katseltiin. Kirsti oli Paltamosta mutta tunsi kaupungin hyvin, minä olin Forssasta enkä tuntenut sitä yhtään - koskaan ennen käynykkään . Mutta äkkiäkös opin. Että Pielisjoki joki on kuohuva joki, menee lujaa, ei sen kanssa kannata pelleillä. Ja että Rantakylässä asuu vähempiarvoisia ihmisiä, se on schlummi, ja Kirkkokadun takana on puutaloja. eatteriravintolan terassilla istui näyttelijöitä ja vaskipuhaltajien soittajia, sinne jos yksin meni, sai yleensä turpiina. Äsh. Jokelassa taas istuivat taiteilijat ja muut boheemit... me oltiin silloin vielä niin nuoria, oi miten nuoria, eikä yhtään oltu taieteilijoita me oltu... sen takia me ei sinne kehdattu mennä.

    tuli koodi

    HTML-koodiasi ei hyväksytä: On oltava enintään 4 096 merkkiä

    pätkäisen tämän tähän, kakkososa tulee perässä


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menimme ... tämän haluan juuriKikalta kysyä minne me menimme ... menimme Joensuun ykkösravintolaan mutta mikä sen nimi oli? Oliko se Pielishovi vai Karelia vai Pohjois-Karjala? Minulle nimet ei jää niin mieleen. Mutta ykkösluokan paikka se oli, enkä ikinä sinne olisi yksikseni edes sisälle päässyt, Kirstillä vaan oli sen verran "eleganssia" että hänen siivellään sinne pääsin. Mutta kallis paikka se oli . Ja meillä oli aika vähän rahaa, oli valkoiset hohtavat pöytäliinat ja kaikkea muuta, mutta meillä aivan liian vähän rahaa, niinpä me vaan tilattiin oluet kun tarjoilija tuli ja kysyi. Sitten mietittiin - kun se tarjoilija meni pois - että mitesny? No, jossain vaiheessa tilattiin enemmän ja enemmän - koska laskuunhan ne tuli. Ei niitä heti tarvinnut maksaa, tietenkään, kyse oli ykkösluokan paikasta. Ja jossain vaiheessa... tämän näen jonain elokuvamaisena versiona mutta tiedän että se on totta! ... me kävelimme jollain katolla - sivuovesta josta ei olisi saanut mennä olimme menneet menneet jollekin terassinkatolle ja suutelimme siellä (osittain toisiimme kietoutuneina) toisiamme! Tämän muistan! Ja sen, että ei siellä katolla mitään kaiteita ollut... ihan onnessa oli ettemme sieltä kupsahtaneet alas. Ja olisimme muuttuneet enkeleiksi.

      Pöydässämme istuimme taas kumminkin kaksistamme ja mietimme mitä tehdä. Tiesin että jos lasku nyt äkkiä tupsahtaisi pöytäämme, esim. alt/enter "tarjoilija, lasku please"... ei minulle sitä olisi varaa maksaa. Ehdotinkin Kirstille, että mennään yht'aikaa vessaan, vaikka ei mentäiskään, vaan mentäis kovaa vauhtia ulos? Hänestä se ei ollut hyvä idea. Oli arkipäivä, olimme itse asiassa ravintolan ainoat asiakkaat. Silloin jostain ihme (sivuovesta, ei pääovesta) astui saliin hieman pyylevähkö henkilö, meitä huomattavasti vanhempi, mutta tutunnäköinen jotenkin. Ja sanoimme hänelle kummatkin "hei", ja nyökkäsimme.

      Poista
    2. Se oli Pertti Ylermi, ei Johannes Kastaja, hän oli majoittunut siihen samaan Hotelli/Ravintolaan, tuli nyt aamupalalle. (Klo jotain n. 14.)Emmehän me siis häntä tunteneet, mutta tunnistimme... ai TÄÄ on se gigolo josta lehdissä on puhuttu. Pertti taas oli ÄÄRIMMÄISEN ilahtunut siitä että hänet tunnettiin, tollain vaan moikaten, etenkin toisena moikkaajana kun oli älyttömän NÄTTI TYTTÖ! Hän, herrasmies varpaista munaskuihin asti, kysyi "saanko istua teidän seuraanne?" Annoimme hänelle luvan. Hän parkkeerasi itsensä vastapäätä Kirstiä ja alkoi koko ajan tuijottaa häntä, siis ei mitenkään epäkohteliaasti, päin vastoin; koko ajan sen suu kävi kuin olisi saanut sähköiskun vinttikoiraradan elektroonisesta jäniksestä. (Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.) Meillä kun siinä oli tyhjät - oi mitenniin tyhjät lasit edessämme - niin hän ensimmäiseksi, herrasmies kun oli, kysyi mitä juotavaa te haluatte. Sanoin että valkoviiniä. Kirsti oli samaa mieltä. Pertsa - jos näin voin Lindgreeniä kutsua - huitaisi kädellään "tarjolija", ja äkkiä meillä oli iso pullo valkoviiniä edessämme. Itse hän söi aamupalaa. Eikä ryypännyt. Mutta juteltiin. Kaikenlaista. Hyvin hienovaraisesti, tosi hienovaraisesti, hän uteli meiltä myös sen, että olemmeko ns. seurusteleva pari vai mitä olemme. Koska rahatilanteemme oli se mikä oli (vrt. mitä aiemmin olen ehkä maininnut) vastasin että "me olemme sisaruksia. Kaarina on mun sisko, väittää olevansa mua 9 kuukautta vanhempi, mutta en usko". Ylermin Pertille tämä oli kuin punainen vaate sonnille: liioittelisin, jos väittäisin, ettei hän sen jälkeen EImuka olisi kiinnostunut Kirstistä... syvämietteisiin keskusteluihin he välillä joutuivatkin, ei sev väliä, kyllä minä Kirstin kyvyn käydä intelligenttiä keskustelua tiesin (olin itse siihen törmännyt tarpeeksi usein), ei minua se pelottanut. Vaikka... siis ihan totta... tämä Kreivi oikeasti puhui tosi hienosti (melkein) koko ajan. Ja toi koko ajan hyviä piirteitä itsestään esiin. Haluatteko esimerkin? Hy vä. Minä kun siinä, koko ajan kun vedin röökiä kun mulla muutakaan tekemistä ei ollut, kun he keskustelivat - niin äkkiä tämä Pullea Don Juan sanoo - ja viittaa minuun: "niin, minäkin olin aikoinaa yhtä hoikka poika kuin tuo sinun veljesi, mutta kun lopetin tupakanpolton"... ja hän katsoi minua kuin Raittiusopettaja aikoinaa, nuhtelevasti... "niin silloin minulle kertyi nämä muutama ylikilo"... Sillain se oman paksuutensakin se tosta vaan käänsi positiiviseksi!

      Hän oli oikeasti supliikkiukko. Mutta mepäs Kirstin kanssa naruteettin häntä!

      ( - jatkuu - )

      Poista
    3. Sain kirstin langanpäähän. Hän ihmetteli miksi minä tuommoisia muistelen. Ei itse muka muistanut mitään. No (huokaus) mikäs minä ihmisiä patistelemaan, muistavat mitä muistavat Sanoi Kirsti mulle että mehän oltiin sen kanssa tekemisissä kolme vuorokautta, ja kerran kun oltiin kahden kesken, tarkoitti Kreiviä, se kysyi suoraan minulta "haluatko sänkyyn kanssani?". Kun vastasin että en, se oli siinä. - Mitä sinä tämmösiä muistelet?

      Muistan vaan sen kun me siellä, persaukiset sisarukset - sisko ja sen veli - yks jos toinenkin valkoviinipullo Pertin laskuun naukkailtiin. (Niin että tosiaan taisin hieman jo humaltua. ) Enkä kaikkea välttämättä siis muista... mutta muistan, kun tarjoilija toi laskun Pertti . Lindgreenille, sen naama venähti... sen suusta tuli "mitä, näinkö paljon..." siis varmaan tuntui isolta; hänhän ei alkoholi nauttinut, Pertti. Ei tajunnut miten kallista se kapakassa on... mutta äkkiä Kreivi oli taas oma itsensä, takinliivin alta poimi shekkivihkonsa ja suureleisesti allekirjoitti summan... tosta vaan!...

      Hän oikeasti näytteli elämäänsä, jota luuli elävänsä. Sympeeteerasin häntä koko sydämestäni. Muistan nimittäin senkin kun oltiin seuraavana päivänä Joensuun kesäteatterissa - oltiin saatu sinne jostain syystä vapaaliput - ja se näytelmä oli ihan hirveä joku puskafarssi. Joka sen lisäksi näyteltiin huonosti. Niin Kreivi kun siinä vieressäni istui, antaumuksellisesti meni siihen farssiin mukaan ja KAUHEESTI nauroi aina kun näyttämöllä tapahtui jotain älytöntä. Ja aina väillä hihitteli kuin marsinaaniporsas. Mutta hetikun huomasi että minä en, Kirstin velipoika joka opiskeli atomifysiikkaa ITE-yliopistossa Jenkeissä, en nauranutkaan... vaan olin totinen... niin hänkin yhtä äkkiä oli ihan totinen. Ja ikään kuin filosofi katsoi sen näytelmän loppuun sormi poskella kuin paraskin filosofi.

      Tykkäsin oikeasti PerttiLindgreenistä. Ihana ihminen oli.

      Niin, ja sitten kun se lauloi sun sun korvaas "tämän Marjatta Leppänen on omistanut minulle (sic! sic!)

      sydämesi alivuokralaiskämppääsi kun joudun asumaan


      Pikkasen epäilin tämänkin todennäköisyyttä. Mutta onneksi vainvähän, oi, miten vähän. (Koska minua on hirveen helppo huijata.)

      Poista
    4. Siis Kirstin korvaan hän tuon - kuin Matti Nykänen - tuon laulun "sydämeesi kammioon ma muutan asumaan" laulun lauloi. Ei siis minun. Ja muutenkin en tämän jutun kielioppivirheistä maksa vaivaa. Kirjoitin tämän koko ajan äkkiä ja vähän vihaisena. (Koska Kirsti ei vastannut mun puheluuni. Ja sitten kun vastasi, oli ihan nuhanen. - Voi, toivottavasti olisi huomenna jo terveempi, mun kultalintunen käköseni pääskyni mun.)

      Poista
    5. Ajattelette - tai tuskinpa ajattelette, että mitä mieltä arja irstistä on, tai Hannele Sirkusta. En minä tiedä. Tarjalle kerroin kaikkia hauskoja juttuja mitä Lilianin kanssa olin tehnyt, sitten muistelin Hilkkaa, sitten Tarja tuli kamalan mustasukkiseksi. Vittu, kun ihmettelin. Koska mielestäni en mikään naistenmies oo ikinä ollut, naiset minua ovat päinvastoin hyväkseen käyttäneet. (Josta olen kyllä kovasti tykännyt!) Niin, mutta jos unohdan Aishan (no Aishaahaan en koskaan pysty unohtamaan!) niin toiseksisuurin ensirakkauteni oli Kirsti! (tosin poikuuteni menetin Maria Lúcia Mallagonalle, mutta se on toinen asia, ja että vähän myöhemmin Magdaleena Barbarellalle... sehän oli ikään kuin ReplaY. (Käsittääkseni.) Ly, eli Lilian opetti mut olen mikä olen, se on juuri sen verran paljon kun kaipaan. Mitään. (Ly'lla oli poika, Taivo nimeltään, hänellä oli hampaat joilla hän nauroi minulle.Miten pieneksi, mutta samalla Suureksi, tunsin silloin itseni! Ei niitä tuntoja voi unohtaa.)

      En koskaan ole tavannut naista josta minulla olisi pahaa sanottavaa. Siis - onhan näitä ikäviä ämmiä, em minä sitä, mutta kaikkien kanssa joiden kanssa olen maannut eli ollut sukupuoliyhteydessä, mitään pahaa sanottavaa minulla heistä ei ole. Alfasta Omegaan. (No voi helvetti, ei niitä niin paljoo oo ollut. Alfasta ehkä Ypsiloniin.)

      Poista
  22. Koska minulta loppui uudet kirjat (= lainastosta lainatut) löysin hyllystäni yhden sellaisen mitä en aiemmin ole lukenut: "Dorian Grayn muotokuva". Uusi tuttavuus minulle. Tiedän kyllä Oscar Wildesta vaikka mitä, lukenut hänen sukkeluuksiaan toisissa yhteyksissä. Tässäkin kirjassa (suomentanut Kai Kaila) minuakiehtoo heti hänen terävä satiirinen/paroodinen/paradoksaaliset sanaleikit. Niistä nauttii. Mutta kun niitä tulee yhtä mittaa, joka repliikissä yks tai kaks, äkkiä alkaa väsyttää. (Sano suoraan vaan että vituttaa.).Semmoite dialogi kivaa ei ole kun toinen tyyppi - tässä tapauksessa Lordi Henry Wotton (kyyninen paskiainen) heittelee koko ajan h-vetin teäviä (ja kyynisia!) huomioita. Kaikesta. Ihan kaikesta. - Tämmöinen kuulkaas alkaa pikku hiljaa tuntua tekotaiteelliselta (= dekadenssi... vrt. degeneraatio). No, olen päässyt vasta sivulle 33, ohoh vasta, että älä kuule Mikko hermostu. (En.) Jatkan kirjan lukemista totta kai sitten kun kerkiän.


    Ps. Kerran minun luonani oli kylässä kaksi mustalaista. Toinen niistä (toinen niistä oli sillä aikaa kylpyhuoneessani vaihtamassa päälleen Sokokselta varastettu valkoista paitaa) oli saanut päähänsä että olen kirjailija (joka ei pidä paikkaansa) ja että olen kirjoittanut kirjoja (joka sekään ei pidä paikkaansa) niin... hän katsoi olohuoneeni Lundian kirjahyllykköä, joissa siihen aikaan oli noin 500 kirjaa... ja kysyi minulta ihmeissään... "Oletko sinä kirjoittanut nuo kaikki kirjat?" Hyllyssäni oli pelkästään hyviä kirjoja, muitakin kuin Nobel-palkittuja, ja myös Tietosanakirjasanakirjoja. Niinpä vastasin tälle, pitkälle tummatukkaiselle romanille, rehellinen kun aina olen...tai ainakin yritän olla... että, "en minä, en minä noita kaikkia"... Mutta kauheen kunnioittavasti se mua kumminki katto. Vaikka epäilen ettei eläessään oo kirjan kirjaa lukenut.

    Tämmöisiä asioita jää mieleen. Kun semmosia tapahtuu.

    VastaaPoista
  23. Nyt luin, tämä kirja tuli minulle ihan vahingossa, Kauko Röyhkän "Lapin poika" romskun. Kiehtova tarina mutta naiivi, siis ei se huonoa tekstiä ole mutta ei hyvääkään, kauheen naiivia on. Tuskin toista Röyhkän kirjaa elämässäni tulen lukemaan. Diggaan Röykästä, vaikka hänen lauluistaan en tiedä kun en ole kuunnellut, mutta ihmisenä hän on mielenkiintoinen. Mistäs minä sen tiedän? No, tiedänpä vaan... Eikun kerran minulla oli radio auki ja siellä haastateltiin ko. Röyhkää. Jäin kuuntelemaan kun ko. ihminen puhui itsestään, so. omasta nuoruudestaan; hän puhui itsestään niin hellyytävän ujosti mutta määrätietoisesti, ja koko ajan kauheen kivasti itselleen vittuillen. Ei sellaiseen pysty kuin ihminen, joka on kokenut pettymyksiä. Lätkähdin heti hänen tapaansa puhua asioista.

    Joo, en minä häntä tunne. Yhtenä vappuna Mikkelissä hän soitti Kirkkopuistossa, mies ja akustinen kitara, oli kai vasemmistolaiset ihmiset hänet sinne palkanneet osaksi omaa vappujuhlintaa. Mutta se vappu oli vitun kylmä ja sitä paitsi sen lisäksi satoi, ei siellä puistossa ollut kuin kourallinen ihmisiä vain, ja minä. Kaikki oli apeaa, etenkin fiilingi.

    Ps. Myöhemmin näin kun tämä Röyhkeä Mörkö - kumaraisena kuin Tuomari Nurmio - käveli kitaralaukku kainalossaan erääseen keskiolutbaariin. Tiesi kai että se "soittajien lepokoti"... koska siellä oli levyautomaatti ja kaikki Mikkelin blues-hemmot siellä hengasi. Tapasi siis kolleegojaan. - Itsekin siellä kerran uskalsin käydä, mutta vain pikimiten. Muistan että baarin seinällä oli iso kieltotaulu: "Se joka soittaa Yö-yhtyeen kappaletta, saa ikuisen Porttikiellon tänne." Levyautomaatissa oli A-1 levynä Yö-yhtiön "Enkelille" -single. Ihmettelin, mitä ihme sisäpiirin vittuilua tämä on...? - Varmuuden vuoksi en siellä toista kertaa käynyt. (Mikkelin kp baar, Keskusbaari. Outo mesta, ja outo agenda houkutella asiakkaita omaan Molokin kitaansa, höh, tulee mieleen Phantom: "Olen hyvä hyville, mutta paha pahoille"...) -On paljon asioita joista vain vähän tietää. (Ja ehkä on hyvä, että näin on?)

    VastaaPoista
  24. Nyt tulee tyhmä kommentti. Jotkut ihmiset ovat itse taideteoksia. Suurempia kuin teoksensa tai työnsä. Kauko Röyhkä. Andy McCoy. Tami Tamminen. Hans Selo. Eddie Edwards. Miina Äkkijyrkkä. Matti Nykänen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Nykäsen kysymysmerkki tulee siitä, että en ole varma, olivatko hänen saavutuksensa kuitenkin suurempia.

      Poista
    2. Ei ole tyhmiä kommentteja, tietenkään. Mutta nyt esitit sellaisen kysymyksen joka on oikeastaan vastaus: monet ihmiset ovat "taideteoksia" itse, paljon suurempaa mitä ovat kuunnaan tehneet. Ja nimenomaan juuri kaikki nämä nimet mitä luettelet! (= hirveen hieno luettelo mitä tietysti voisi jatkaa, vaikka kuinka, esim. Aira Samuliinilla). Ja Matti Nykänen ... siitäkin sulle Napakymppi, koska hän ei tähän kaartiin kuulu. Koska ihmisenä hän on - miten sen kohteliaasti sanoisi - on hyvin vaatimaton. Oikeastaan tarpeeton - jos ihmisestä voi sanoa, että hän on tarpeeton? Ei tietenkään voi sanoa niin. Ja talviurheilijana Matti on Paavo Nurmen veroinen mestari. Kaikkien aikojen mäkihyppääjä! Fantastinen.

      Poista
  25. Millaista on hurskaus?
    Heikko ihmissuoritus.
    Se on turva kelvoton
    alkaessa tuomion.

    Virsi 598

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Analisoidaanpas.

      Hurskas on kai "jumalaapelkäävä". Mutta mitäs pelkäämistä Jumalissa on? Punkit eli puutiaiset, jotka ovat hämähäkkieläimiä, heitä on syy pelätä. Muu on hurskastelua.

      Suoritus on heikko jos ihminen on huippuhyvä korkeushyppääjä ja hänet lähetetään Olympialaisiin mutta pudottaa kolme kertaa riman aloituskorkeudesta (155 cm). Se on heikko ihmissuoritus. (Huom! tämä oli vain yksi esimerkki. On niitä muitakin.)

      Kell' turva kelvoton on, se sen kätkeköön,
      mut kell turvallist' on, käyköön korpehen,
      ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
      ja hiljaa iloitkohon turvastaan.

      alkaessa tuomion
      päättyy Suomi on,
      ja lopputulos
      solut on ulos.

      Epistola 007

      Poista
  26. "kell turvallist' on, käyköön korpehen,
    ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
    ja hiljaa iloitkohon turvastaan."

    Täten julistan tuon näiden Turpakäräjien Helmeksi, olkoon se sitten Abraham Achreniuksen, Kaarlo Kramsun tahikka jonkun muun oivan kynäniekan.

    Iloitkaat kaikk turvastanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulu onnesta

      Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
      kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
      ja olkoon onnellinen onnestaan
      ja rikas riemustansa yksin vaan.

      Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
      Kell’ onni on, se käyköön korpehen
      ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
      ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

      Eino Leino


      Tästähän allekirjoittanut kammottavalla tavalla runon toisenlaiseksi runnoi. Ja ihan vahingossa tuosta turvasta (= turva) muotoutui turpa (= hevosen huulet). Mutta ei yksittäinen heikko ihminen suomenkielelle mitään mahda, ainakaan sen taivutuksille.

      (kirjoittaa alle)

      mikis

      Poista
  27. Luin päiväkirjaa jonka on kirjoittanut teini-ikäinen poika joka on lukenut Paavo Haavikkoa ja Pentti Saarikoskea ja Henry Milleriä. Vain vähän muutin sanoja toisiksi, enemmän poistin lauseita. – Ps. Linikkalan kansakoulu lämmitettiin uuneilla, sekä luokkahuoneet että opettajien asunnot, siellä riitti ”tulipesiä” joihin uhrata ”kirjallisuutta”. Heh, heh. – Kivaa aikaa se. Paitsi hirveen pateettista... of koos, vaan sitähän nuoruus on!



    23.6 Tämä ei ole kirje eikä kysymys, kunhan kirjoitan tätä iltapäivää pois. Suru on ihoni alla kuin lapaluut. On ah-distunut olo, ja kylmä, vaikka hellanpesässä on tuli. Poltan papereitani, olen lajitellut niitä pahvilaatikoihin, inventoin mennyttä.

    Kaikki mikä on tapahtunut, on tapahtu¬nut minussa. Poltan yksinäisyyttäni, koko ikäni olen ollut yksin, liian yksin.

    Kaiken ikävän kuten ihmiset olen kyennyt elämään pois kirjoittamalla ne. Kun teksti on tehty, tapahtumat eivät enää uhkaa minua, ne ovat käyneet merkityksettömiksi. Pateettista… mutta olkoon, kaikki sanat ovat huonoja joskus.

    En pelkää valoisia öitä, en marraskuun alakuloa, enkä puiden alastomuutta syksyisin. Pelkään sanoja joita et sano, ja hampaitasi kun hymyilet, kun mietit asioita joista minulla ei ole hajuakaan. Silloin on kuin tulisi kylään asumattomaan taloon.


    (”Ja sitten ohje, joka on tarkoitettu kai päiväkirjanpitäjälle itselle?)

    Huom. Kirjoittaminen on sitä että rajaa maailmansa paperille!


    Ps. Ei minua kiinnosta Putinit tai Trumpit. Historiassa näitä tulee, ja menee. Paljon pahaa aikaan saavat, mitä aloitteellisimmin toimivat; toinen hölmöyttään (Trump), toinen päämääriensä (Putin) takia. Siinähän saavat. Jos maailmaa eivät siis palasiksi saa – nykyteknologialla kun se niin helppoa olisi – niin eivät silti ”terävimpään kärkikymmenikköön” maailmanhistoriassa pahiksina (sitten kun sitä joskus a.D. 2500 luetaan), ehh-he-ei pääse. Kärkisijaa edelleen pitää Timur Lenkin, kakkossijalle on noussut kovasti töitä tehnyt Aurinkonaamainen Mao, herra Hitler yrittää raivokkaasti pitää pronssisija... tosin komissaari Stalin hiihtää ihan hänen peesissä ja kyttää koko ajan irti-ottoa. Hmhnhy, kyllä on jännä katsoa ketkä kaikki Maalissa (MÅL) nousevat Padiumille… (tai mikä p-le se on!) … eli siis PalkintoPallille. – Täällä Simo Lyly ja Jaakko Kalhu ja Yle, Vantaa-Helsingin lentokentän keinolumistadion.

    VastaaPoista
  28. Aijai millaista tekstiä! Yksityinen on mitä suurimmassa määrin yleistä, sanoi joku viisas joskus jossain. Ja niin se onkin. Juuri siksi luemme mielellämme muisteluksia, jonkun minän tuntoja, että löydämme niistä itsemme, moni löytää. Intiimi on kiinnostavaa, niin kiinnostavaa, että fiktiota jaksaa yhä huonommin.

    Lupaan avata uuden keskustelujakson, kunhan muistan tunnukseni tähän Kabinettiin ja pääsen kirjautumaan sisälle. Nyt istun mökillä suljettujen puuluukkujen takana hellettä paossa.. Pieni tuuletin hurisee. Alhaalla tiellä ujeltaa pienin väliajoin paloautoja. Tässä lähistöllä on kaksi maastopaloa, kuivuuden ja kuumuuden takia. Laskin yhdeksän paloautoa. Toinen maastopalo lähellä on keskisuuri ja kauempana Olkiluodon ydinvoimalan risteyksessä on suuri. En tiedä kumpaan paloautot menevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäänpä tänne, että tuo hyvin lähellä oleva maastopalo on paisunut suureksi, katastrofaaliseksi. Taivaalla säksättää puolustusvoimain helikoptereja, paloautoja on ajanut pillit soiden ohi jatkuvalla syötöllä klo 16 lähtien, kaasun käry tuntuu nenään omalla pihalla, varmaan helikoptereista, onneksi savu menee merelle ja luoteeseen. Paloa ei saada hallintaan, siellä palaa jo puitten latvukset, kun palo pomppii eteenpäin. Toivottavasti ei tarvitse lähteä evakkoon.

      Poista
    2. En minä muista oliko minulla tyttöystävää tuolloin kun tuon kirjoitin. (kylläpäs muistat, älä kiemurtele! olit suudellut Aishaa) No niin olihan Aissa. Ja Aissalla (kirjoitetaan myös Aisha) oli pikimusta tukka ja hohtavat hampaat. Aina kun hän näki minut hän alkoi hymyillä. Olin täydellisesti lätkähtänyt häneen. Hän oli rinnakkaisluokalla, kova pölisemään vaikka minä olin hirveen ujo, mutta aina kun välitunnilla näin hänet, kangistuin ja punastuin ja menin ihan hervottomaksi. Hyvin kaunis tyttö. Hänellä oli kiinalaisen malliset syvänruskeat isot silmät. - Voi että olin mennyttä miestä (eli poikaa) kun hän katsoi minuun.

      Poista
  29. Paloautot menevät, paloautot tulevat. Ja jossain bussikuski ajaa linjan viimeistä vuoroa itsekseen tyhjässä, kirkkaasti valaistussa bussissa ja laulelee ääneen. Lumi vain pöllyää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äsh...! mitä tuossa "itsekseen" sana tekee? Tyhjää toistoa. Ja muutenkin tuo virke ei ole oikein rytmitelty, siinä on jokin väärin. - Sisällöstä en puhu mitään. Se on samantekevää.

      Poista
    2. "Jossain" sanalla ei silläkään ole mitään funktiota. Bussikuski on huonoa suomea, ei niin saa sanoa, pitää sanoa linja-autonkuljettaja. Mutta silloin tulee tahatonta toistoa "linjan vuorosta" - vaikka olisin viimeinen. Joo, ei ole hyvä. Se, että tämä valaistu linja-auto ajaa katsojan (= runoilijan) ohi, lujaa vauhtia, eikä siellä ole yhtään matkustajaa... ja kuski laulelee itsekseen. Tämä tässä idea niinkun olisi. Yksinäisyys? Mutta vaikea sanoa, onko. Kun tilanne tuodaan lukijalle senverran epäselvästi. Ja tuo "lumi vain pöllyää"... on tosikliseinenvihjaus siitä että... "että on talviaika"... Ymmärrän. Tai en oikeastaan ymmärrä.
      5-.

      kirj mikis. korjaukset tehnyt mikis. lukenut ja arvostellut mikis.

      Poista
  30. Tiedän ettei tätä ”sivublogia” kukaan lue, ja itsekin luen sitä vain hyvin harvoin. Harmi (että kumminkin niin usein. Sanoin jossain että luen nyt Stephen Fryn muistelmia, ja että ihastuihin niinhin. Selitän nyt, miksi.

    Luen paljon Elämänkertoja ja muita Muistelmia; minusta on kiva nähdä miten (erilailla) eri ihmiset ovat kokeneet samat asiat kuin esim. minä. Se on todella… ”vapauttavaa”. Aina voi olla eri mieltä kuin toinen, ja syystä, mutta juuri siksi on upeaa tajuta ja nähdä ja (jälkipäin) myös kokea, että näin on.
    Muistelmat on joskus parempia kuin parhaatkaan keksityt fiktiot. Mutta mikään muistelmissa ei ole paskempaa kuin asioiden ”siistiminen”, stilisointi ja rekonstrunktio, etc. Tämmöisiä suurin osa muistelmista on: ne on juhlakirjoja herra Persoonasta tai rouva Kauppaneuvoksesta, jota käsitellään. – Mitään tylsempää luettavaa en tiedä. (Puhelinluettelot ”pulppuilevat” ideoita niiden rinnalla. Se muuten on totta: ihmisillä on hassuja nimiä... luettelot on kivoja.)
    äsch
    Stephen Fryn tunsin jokin aika sitten pelkästään tietyistä matkailuohjelmista mitä Suomen TV on näyttänyt. Nyt kun luen tuosta tyypistä, joka ennenkaikkea on kirjailija, hänen muistelmiaan... niin, tykkään tuosta homosta (itse en ole homofiili ja hänkin väittää että on sitä 90 %sti vain) niin sitä enemmän mitä hänen (välillä kieltämättä hirveen tylsiä jaarituksia) luen, sen enemmän pidän hänestä. – Ps. Hän muitelmissaan ei vahingossakaan kenestäkään toisesta ihmisestä – paitsi itsestään – ei pahaa sanaa sano! Hän – omin sanoin – haluaa miellyttää KAIKKIA ihmisiä. Itsensä hän tuntee HIRVEEN mitättömäksi ETC. – Mutta tässä yksi anekdootti (= hänet on, vähän yli 24 –v, palkattu ensimmäiseen elokuvaan. jossa rooli tietysti on vaatimaton. mutta pitää osallistua lukuharjoituksiin – joihin hän ajoissa eli n. ½ tuntia aimmin tuli.) Mutta...

    ”Miriam Margolyes oli myöhästynyt alkuesittelyistä ja tuiskahtanut sisään kuin säteilevä flipperikuula juuri lukuharjoitusten alkaessa. Kun harjoitus oli ohi, hän kääntyi minun puoleeni.
    ”Kiva tavata. Minä olen Mir...” Hän keskeytti ja nyppäsi peukalolla ja etusormella jotain kieleltään. ”... Miriam Margolyes. Anteeksi, nuolin tyttökaveriani viime yönä ja suussani on vielä pillunkarvoja.” Miriam on kenties kaikkein ystävällisin, lojaalein ja tinkimättömän kunnollisin ihminen koko Equityn jäsenkunnassa, mutta häntä ei todellakaan kannata kutsua teelle samaan aikaan kirkkoherran kanssa.


    Jos joskus vaikka Björn Walhroosin elämänkerta julkaistaan (jonka on kirjoittanut noin 6 juristia), epäilen ettei hänen nuoruudessakaan mitään ”ikävää” tapahtunut... tai kohu-uutisia. Ja tuskin mitään hauskaakaan?

    Rakastan näyttelijöitä. Ne on niin tyhmiä että uskaltavat välillä olla oma itsensä. Eli roolihenkilö muiden roolien joukossa... meibi? -P ss.P sss. En tunne Shakespierea, en hänen näytelmiään. Mutta luulen - en tiedä minkä takia, siis - että hänkin iloisimmassaan näytelmäkäsikirjoituksessaan, esäyön unelma ( A Midsummer Night’s Dream) oli hänelle hellempi kuin moni muu. Mitä teatteriseurueelleen kirjoitti.

    Luulen. Kesäyön hymyilyä (Sommarnattens leende, 1955), on Bergmania. Vltavan hauska, ja täynnä pisteliästä - oi, miten terävää - dialogia! Woody Allen teki Kesäyön seksikomedia (A Midsummer Night’s Sex Comedy, 1982), se ei ole alkuunsa yhtä hyvä kuin näiden kahden. Mutta ei se huonokaan ole. (niistää nenänsä. on ollut niin kaun asiallisen vakavana. minä)

    VastaaPoista
  31. IngmAR Bergmanin "Kesäyön hymyilyssä" arvostettu tuomari on eksynyt iki-ihanan näyttälettäjättären kotiin. (jota hän aikaisemminkin on suunnattomasti rakastanu. ja nyt kai ilmeisesti pannakseen häntä. en tiedä) Matkalla tuon Nymfin - joka tämän näytelmän ihmisistä on kaikkein teräväjärkisin - käsi kädessä kun he kävelevät, luo, tuomari kompastuu ja kastuu lätäkköön. Litimäräksi. Niipä nyfimme lainaa hänelle oman yöpyjamansa kun tuomarisankarin omat vaatteet ovat Nymfin kotona kuivumassa. Mutta... annappas olla. Samana yönä tämän Nymfin luo tulee hänen toinen rakastajansa, aatelismies ja upseeri. Hän ei ollenkan ilahdu siitä että paikalla palloilee myös naisen yöpyjamaan (sic!) pukeutunu toinen maskuliini. Eräs hänen repliikkinsä - myöhemmin, myöhemmin - on, että: "Hyväksyn sen, että joku nussii vaimoani. Mutta sitä EN hyväksy, että joku nussii rakastajatartani". Tilanne kärjistyy siihen että tämä kaupungin tunnettu lakimies - koska säikähiti - on samaa mieltä. Ja sanoo että "Taidanpa trästrä häipyä. Käyn vain ensin vaihtamassa omat vaatteet päälleni. Tuo kopea aatelisupseeri vastaa hänelle. ". Niinpä tuomari sitten lähtee naisten yöpyjamassa kartsalle.

    Filmillisesti se on tietysti tehty paremmin kuin osaan selittää. Mutta Igmar Bergman kirjoitti terävää dialogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äsch äsch äch

      otetataanpa uusiksi.

      " ... Tilanne kärjistyy siihen että tämä kaupungin tunnettu lakimies - koska säikähti - on samaa mieltä. Ja sanoo että "Taidanpa tästä häipyä. Käyn vain ensin vaihtamassa omat vaatteet päälleni. "Tuo kopea aatelisupseeri vastaa hänelle , samalla kun hypistelee pistooliaan, että "Luulenpa, että teillä ei ole siihen aikaa". - Tästä tässä oli dialogissa kyse. Vittu, miten upea repliikki! Ihan semmosenaan uppoisi mihin tahansa mafialeffaan esimerkiksi. "Sorry, luulen että sinulla ei ole aikaa siihen.

      Poista
  32. Eihän täällä ole ketään? Paitsi minä. Höh. Ihan ylimainostettu paikka.

    nimimerkki "närkästänyt vieraileva ohikulkija"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirryttiin tuohon ylemmäs kuvan alle rynoilemaan.

      Poista

Tositarina espanjantaudista vuonna 1918

Onerva on puolitoistavuotias ja Elli kolmivuotias, kun heidän vanhempansa Kustaa ja Ellen Hakuni kuolevat espanjantautiin, loka-marraskuu...